23. Gian silmä

Hei pitkästä aikaa! Pahoittelen vuoden hiljaiseloa. Tässä on ollut kaikenlaista. Ensin levisi tietokone, sitten gradu vei kaiken ajan ja tuli vielä muutto uuteen asuntoon. Joten kiirettä on pitänyt. Nyt näin uudella toimivalla koneella (ja paremmilla grafiikoilla!) pääsin viimein palaamaan Crossien pariin. Joten kyllä tämä taas tästä lähtee. 

Tässä osassa hyppäillään ajassa eteenpäin rutkasti, sillä neljän vauvan / taaperon hoitaminen oli täyttä tuskaa. Sallinette siten minimaaliset skippaukset. Mutta nyt vihdoin, lukuiloa!

_________________________________________________________________________________

Elämä neljän taaperon kanssa Glimmerbrookin turvatalossa oli sanallakin sanoen yhtä vilskettä. Baron, Flavian, Florian ja Fortune saivat metkuillaan ajoittain myös heistä huolta pitävän Rachidin pään pyörälle. Miehellä oli välillä vaikeuksia jopa muistaa, kuka kolmosista viiletti hänen edessään vaippa rutussa ja paita nurin perin. 

Rachidin ei kuitenkaan tarvinnut yksin pitää huolta kolmosista ja Baronista, sillä turvatalossa jumissa olevat Ritu ja Azael osallistuivat mielellään lastensa kaitsemiseen. He olivat kiitollisuudenvelassa Rachidille, sillä ilman hänen apuaan taaperoiden nälkäinen kiukku olisi kantautunut Newcrestiin saakka. 

Turvatalon säännöistä vastahakoinen Azaelkin oli viimein taipunut perheenisän rooliin ja unohtanut pahat juonensa. Ihmisistä juominen oli vaihtunut läheisten tarjoamaan veriapuun sekä hurmepakkauksiin, joiden maussa olisi kyllä ollut toivomisen varaa. Azael ei kuitenkaan valittanut, sillä ihmisten metsästämiseen olisi liittynyt riski tunnistetuksi ja karkotetuksi tulemisesta. 

Maageihin, noituuteen ja hänen sukuunsa liittyneistä omantunnontuskista kärsinyt Ritu uskaltautui välillä tekemään pieniä pyrähdyksiä Turvatalon ulkopuolella. Uteliaan Falvianin reissut ulkoilmaan pakottivat hänet useinkin juoksemaan pää kolmantena jalkana tämän perään ja palauttamaan naperon takaisin sisälle turvaan.
 

Pian onneksi tuli päivä, jolloin kolmoset ikääntyivät lapsiksi ja koko talous saattoi huokaista helpotuksesta. Ei sillä, etteikö taaperoaika olisi ollut ihanaa ja ikimuistoista aikaa, mutta neljän taaperon uhmaikä alkoi pikkuhiljaa käydä pienessä turvatalossa majailevien Crossienkin hermoille. 

Ensimmäisenä kolmosista ikääntyi Flavian, joka sai piirteekseen herkkähermoisuuden ja tavoitteekseen taiteen ihmelapsen. 

Toisena ikääntyi Florian, joka on kolmoskatraan ainut vampyyri. Florianistakin tuli veljensä tavoin herkkähermoinen, mutta hänen tavoitteensa liittyivät taiteen sijaan enemmänkin liikuntaan. 

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä lapsuuden merkkipaalun saavutti Fortune, joka sai piirteekseen hilpeyden ja veljensä Florianin tavoin halusi liikkua, minkä kerkesi. 

***

Toisaalla häissä tapahtunut välikohtaus oli saanut Teijan ja Maxin kukoistaneen avioliiton rakoilemaan ja pariskunta oli pitkään yritettyään päätynyt avioeroon. Max ei ollut pystynyt antamaan isänsä kuolemaa Crossien suvulle anteeksi, vaikka se ei Teijan syy ollutkaan. 

"Kuitenkin aina sinut nähdessäni ajattelen isääni ja... teitä", Max oli tunnustanut nyyhkyttäen.

Teija ei ollut sanonut mitään. Nyökännyt vain. Kaiken kukkuraksi Azael oli nyt onnistunut hajottamaan myös hänen avioliittonsa.

Maxin ja Teijan yhteinen tytär Liana oli päättänyt jäädä kuitenkin asumaan päätoimisesti Teijan luokse. Hänestä oli varttunut jo iso koululainen, joka yritti pitää kasvavat kulmahampaansa leikkikavereiltaan piilossa. 

Max oli eronsa kourissa saanut yllättävääkin tukea työkaveriltaan Vaea Meteltä. Vaea oli kuunnellut aina työvuoronsa päätteeksi, kuinka Max saarnasi oudolta kuulostavista tapahtumista, joissa oli mukana sekä vampyyreja, maageja että haamuja. 

"Välillä täytyy myöntää, että nuo juttusi menevät yli hilseen", Vaea huokaisi taas yhden raskaan keskusteluhetken jälkeen. 

"Mutta en olisi mennyt naimisiin kanssasi, jos en jaksaisi kuunnella sinua ja murheitasi näin vaikeinakin aikoina", hän muistutti hymyillen. 

Niin. Max ja Vaea olivat kuin salamarakastuneet eron jälkeen ja karanneet naimisiin sen suurempia juhlia järjestämättä. Teija oli ollut tiedosta yllättynyt, mutta toivoi lapsensa isälle vain kaikkea hyvää tulevaisuutta varten. Hän toivoi, että Vaean kanssa Maxilla olisi hieman tasapainoisempi tulevaisuus, kuin osana Crossien sukua. Uudesta liitosta huolimatta Liana vieraili usein Maxin ja Vaean luona ja eli onnellista elämää kahden kodin asukkina. 

Abigorin ja Orangenkin talouteen oli tullut uusia kasvoja. Koska Abigor ei voinut saada biologisia lapsia, he olivat päätyneet adoptoimaan kaksi lasta: reippaan Georgen ja tämän siskon, hieman tuittupäisenkin Skylan. Lapset olivat kasvaneet lastenkodissa heidän vanhempiensa menehdyttyä, joten heistäkin oli vallan suurenmoista saada uusi perhe, jossa kasvaa turvallisessa ympäristössä. 

Orange ja Abigor olivat sopeutuneet vanhempien rooleihinsa hyvin ja Orange vähän liiankin hyvin, sillä hänestä oli kuoriutunut se huonojen isävitsien kertoja. Kaikki talouden jäsenet eivät oikein arvostaneet miehen puujalkoja, mutta Skylaan ne upposivat kuin veitsi voihin. 

***

Kun vuodet vierivät, turvatalolla päästiin siihen pisteeseen, että Azael ja Ritu pystyivät liikkumaan vapaasti myös talon ulkopuolella sekä käymään töissä. Työelämään siirtyminen ja ulkona liikkuminen vaativat kuitenkin veronsa, sillä vaara Katin lapsen kostosta oli edelleen olemassa. Näin ollen Azael ja Ritu omaksuivat uudet identiteetit ja uudet ulkoasut, jotta tunnistaminen vaikeutuisi. Ritusta tuli Tui Mendez ja Azael liikkui Glimmerbrookin kylässä vain taiteilijanimellään A.E. Mendez. 

"Tämä hipsteritaiteilijan rooli ei ole ihan se sinulle kaikkein istuvin", Ritu nauroi Azaelin uutta ulkomuotoa katsellessaan.

"Noh, ei se minustakaan mikään kaikkein hehkein ole, mutta välttää paremman puutteessa. Ainakin näytän oikealta kirjailijalta", Azael hymähti. Hän oli kaikessa hiljaisuudessa jatkanut lööppien kirjoittamista Kutonen-lehteen oman kirjailijauransa ohella ja tienasi lööpeillä mukavan siivun rahaa. 

Ritu puolestaan oli värväytynyt Kovismuijien listoille. Hän oli luullut duunin olevan siistiä varastotyötä, mutta jo ensimmäisessä vuorossa hänet oltiin laitettu hämärähommiin. Työ ei ollutkaan ihan sitä, mitä hän kuvauksesta oli osannut odottaa, mutta Ritulla ei ollut huonoina työllisyyden aikoina oikein varaakaan valita. Hän oli siis jatkanut työtä vähin äänin.

"Nyt kun vielä pidätte oman ja lastenne vampyyri-identiteetin salassa, niin Rachid on iloinen", Rachid vastasi hymyillen ja jatkoi: 

"Rachid on hyvin tyytyväinen, olette antaneet Rachidin pitää asemansa maagiyhteisössä."

"Mitä sitten tapahtuisi, jos oikea olomuotoni paljastuisi muille?" Azael kysyi. 

"Voi, niin ei voi käydä. Kaikki suuttuvat Rachidille. Rachid lentää ulos teidän kanssa kuin leppäkeihäs", Rachid vastasi päätään puistellen. Azael tivasi syytä moiselle toiminnalle. 

"Voi kuule, te olette nyt maagien maalla. Ette omallanne. Maagien yhteisöllä on omat säännöt ja uskomuksensa ja Rachidin on pakko noudattaa niitä", hän jatkoi. 

"Millaisia uskomuksia?" Ritu kysyi ymmällään. Azael selasi puhelinta. Häntä eivät muinaiset jorinat menneistä ajoista kiinnostaneet. 

 

 

 

Ja niin Rachid alkoi kertoa. Hänen mukaansa maagit uskoivat vanhaan taruun jumalattarista nimeltä Gia ja Ris. Gia oli heistä vanhempi ja hänellä oli kullankeltaiset hiukset sekä silmät. Gia kulki päivänvalossa ja auttoi taikavoimillaan kaikkia vaivoista kärsiviä. Ris oli puolestaan vampyyri sekä yön lapsi. Hänellä oli punaiset silmät ja hypnoottinen katse. Gian tavoin Ris ei kuitenkaan käyttänyt voimiansa pahan tekemiseen, vaan hän kulki talosta toiseen hypnotisoimassa unettomuudesta kärsiviä ihmisiä pitkiin transseihin. Ris ei myöskään koskaan juonut ihmisistä lupaa kysymättä, vaan sai nauttia pisaran verta aina kiitoksena onnistuneesta hypnoosista. 

Erilaisuuksistaan huolimatta Gia ja Ris olivat tarun mukaan rakastuneita toisiinsa. Heidän liittonsa symboloi maagiyhteisölle vampyyrien ja maagien välistä tasapainoista suhdetta sekä kunnioitusta. Rachidin mukaan maagit kunnioittavat edelleen Gia-jumalatarta ja kokoavat kynttiläalttareita kotiinsa jumalattaren muistoksi. Gia symboloi heille kunniallisuutta ja hyvyyttä kanssaeläviä ihmisiä kohtaan heidän taustastaan riippumatta. Vampyyrien usko Risiin hiipui 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa. 

Rachidin mukaan Glimmerbrookin kylässä asuu kuitenkin yksi ainoa vampyyriperhe, jotka kunnioittavat Risin perintöä. Heidän huhutaan muuttuneen vampyyreiksi Risin palvonnan viimeisinä vuosikymmeninä ja juorujen mukaan perhe on suorassa linjassa sukua tarun jumalattarelle. Rachidin mukaan muut vampyyrit eivät ole kylään tervetulleita huonojen kokemusten ja hyökkäysten vuoksi, mutta Risiä kunnioittava perhe on saanut jäädä. Heidän tehtävänään on myös valvoa, etteivät vanhoista perinteistä vieraantuneet epäkunnialliset vampyyrit pääse soluttautumaan kylän asukkaiksi. 

"Joten, Rachid pyytää, että pidätte identiteettinne ja tekonne salassa. Se, mitä Rachidin sisko teki Katille, oli suora loukkaus maagien vanhoja perinteitä kohtaan. Vampyyreja tulee kunnioittaa, vaikkei heillä olekaan enää asuinsijaa tässä kyläyhteisössä. Jos Glimmerbrookin ainoa vampyyriperhe saisi tietää, että Rachid on majoittanut vanhoja tapoja kunnioittamattomia vampyyreja, sekä Risin ja Gian perinnettä loukanneita ihmisiä kotonaan, Rachid karkotettaisiin iäksi", hän lopetti kerrontansa. 

Azael nyökkäsi. Rachidin perustelut kuulostivat järkeviltä. 

"Magiasta kiinnostuneet ihmiset ja maagit ovat tervetulleita Glimmerbookiin. Joten teidän täytyy nyt vain teeskennellä olevanne osa yhteisöä."

Ja niin he tekivätkin. Jotta ulkona temmeltävien kolmosten erikoiset piirteet eivät herättäisi huomiota, heitä oli käsketty valehtelemaan, että he olivat maagin ja ihmisen jälkeläisiä. Lapsille oli myös alusta asti kerrottu, että heidän sukunimensä oli Mendez Cross-sukunimen sijaan. 

Eräänä päivänä Florianin, Fortunen ja Flavianin ollessa kalassa he kuulivat takaansa vieraan kyläläisen askelia. Flavianin innostus kultakalan saamisesta jäi lyhyeksi, kun vieras lähestyi heitä kyselläkseen, kenekäs lapsia sitä oltiin. 

"Noh, tuleekos sitä kalaa näin kylmällä säällä?" Simeoniksi esittäytynyt mies kyseli.

Florian ja Flavian katselivat Simeonia vain pitkään hämmentyneenä. 

"Ai anteeksi, te olette varmaan erakko-Rachidin sukulaisia. Olen kuullut, että hänen hoiveihinsa muutti kaukaa tulleita maagin jälkeläisiä", Simeon jatkoi hymyillen. 

"Joo. Ei me ihan kauheesti missään liikuta. Tykätään olla Rachid-isoenon kanssa vähän omissa oloissamme ", Flavian vastasi. 

"Minä olen muuten Flavian Mendez ja tässä on veljeni Florian Mendez. Tuolla kauempana vavan kanssa heiluu Fortune Mendez", hän jatkoi. 

Simeon nyökkäsi. "Hauska tavata. Toivon, että näen teidät nassikat vielä maagikoulun penkillä opetuksessani", hän jatkoi ja kertoili kokemuksistaan kurittomien maagioppilaiden opettajana. 

"Joo. Kyllä me tullaan", Florian vastasi hiljaa. 

Simeonin poistuttua Flavian jäi katselemaan hänen peräänsä. 

"Vau! Maagikoulu! Minäkin haluan isona maagiksi!" hän henkäisi.

Flavianin haaveillessa Fortune oli kyllästynyt jäätyneiden heinien kalastamiseen ja yllätti veljensä lumipesulla. 

"Nyt ei haaveilla mistään maageista!" tämä nauroi ja jahtasi veljeään lumipallojen kanssa kotiin saakka. 

Kotona lapsia odotti takkatulen maaginen loimu ja keittiössä hääräävä Rachid. 

"Onko tänään jokin juhlapäivä, kun leivot kakkuakin?" Florian kysyi uteliaana. 

"Jo vain. Rachid tekee kakkua, jotta hän voi yhdessä juhlistaa teidän kanssa Baronin syntymäpäivää."

Ja niin myös Baronista kasvoi lapsi. Pienokaisesta varttui älyllisesti taitava lapsukainen ja kissanystävä-piirteestä tuli hänen ensimmäisen luonteenpiirteensä. Baron on toinen perheen perijäehdokas Flavianin ohella. Flavianista poiketen hän on kuitenkin vampyyri. 

Kun lapset varttuivat, tarvittiin myös turvataloon uudenlaisia nukkumisjärjestelyjä. Crossien perheen yhteiseen huoneeseen hankittiin kerrossängyt, jotta kaikki neljä poikaa mahtuisivat nukkumaan sulassa sovussa. 

"Luuletteko, että opimme loitsuja siellä maagikoulussa?" Flavian kyseli vielä peiton alle kömpiessään. 

"Höpsö. Älä viitsi. Mehän vain esitämme olevamme maageja", Baron vastasi ja käänsi kylkeä. 

"No, mutta kukaan ei kieltänyt meitä myöskään opiskelemasta niitä", Flavian jatkoi inttämistään. 

Heidän oli määrä aloittaa paikallisessa koulussa Simeonin opeissa jo seuraavana päivänä. 

Lasten aloittaessa uudessa koulussa Ritu oli jatkanut hämärähommissa töissä käymistä. Töihin palaaminen ei ollut ollut hänelle helppoa, sillä kun lastenhoito vaihtui työntekoon, jäi hänelle myös enemmän aikaa ajatella kaikkea sitä, mitä menneinä vuosina oli tapahtunut. 

Eniten Ritua vaivasi Marían hänelle tekemä ehdotus maagiksi ryhtymisestä. 

Mikseivät hänen sukulaisensa voineet olla tavallisia ihmisiä? Miksi hänen veren perintöönsä oli kirjoitettu, että hänestä tulisi hyvä maagi? 

Miksi Ritu oli Mendez-suvun ainut naisperijä? Miksei Rachid ollut voinut mennä ja saada lasta jonkun kanssa, jotta vastuu olisi vierinyt Ritun hartioilta jollekin toiselle? 

Näitä asioita Ritu pohti jälleen kerran pyykkejä ripustaessaan. "Miksi minä en voisi vain olla normaali", hän jupisi itsekseen ja nipisti itseään vahingossa pyykkipojalla. 

"Helvetin pyykit", Ritu puuskahti.

"Noh, kerrohan Rachid-enolle, mitä pahaa pyykit ovat sinulle tehneet", Rachid lausahti astellessaan nurkan takaa katsomaan, kuinka Ritun pyykkien laittaminen sujui. 

"Ehh.. en minä", Ritu mutisi häkeltyneenä. 

"Tässä taitaa olla kyse jostain muusta kuin pyykeistä", Rachid vastasi. Hänen ilmeensä näytti surullisen mietteliäältä. 

"Noh tavallaan kyse on maagiudesta", Ritu myönsi ja Rachid nyökkäsi kuuntelun merkiksi. 

Ritu kertoi Rachidille, kuinka he olivat jo kauan sitten sopineet, että Ritusta tulisi vampyyri. Katin kuolema ja Marían tarjous maagin voimien kehittämisestä olivat kuitenkin Ritun mukaan sekoittaneet hänen ajatuksensa täysin. 

"En oikeastaan tiedä, mitä haluan. Elin niin kauan siinä ajatuksessa, että muuttuisin vampyyriksi ja luulen, että Azaelkin ajattelee minun tahtovan edelleen muuttua."

"Mutta täällä, maagien kyläyhteisössä olen alkanut ajatella, josko minun tulisi sittenkin noudattaa oman sukuni perinteitä.. mutta-", Ritu jatkoi.

"Mutta Marían teon nähdessäsi aloit pelätä, että noituudessa tai maagina olemisessa olisi jotain pahaa?" Rachid kysyi.

"Niin", Ritu nyökkäsi. 

"Tule, seuraa Rachidia. Rachid näyttää sinulle, millaisia maagit oikeasti ovat", Rachid sanoi ja suorastaan veti Ritun mukaansa. 

"H-hei odota! Mihin sinä minua viet!" Ritu huohotti juostessaan Rachidin perässä. 

"Tänne tietysti, nyt, tule tule", Rachid viittilöi ja veti Ritun mukanaan hohtavan taikaportin läpi. Ritun silmissä sumeni hetkeksi. 

Portin toisella puolella heitä odotti Glimmerbrookin taikamaailma. 

"M-mitä, missä minä olen?" Ritu henkäisi. 

"Taikamaailmassa ystäväiseni. Tänne sinä kuulut", Rachid vastasi ja viittilöi Ritua peremmälle. 

Sisälle saavuttuaan heitä tervehti Simeon Silversweater, Rachidin vanha tuttu. 

"No mutta hei Simeon! Rachid on tuonut sinulle erään kokelaan. Rachidin sukulaisen R- siis.. Tui Mendezin."

"Hauska tavata teidätkin, rouva Mendez. Tapasinkin teidän lapsenne jo koulussa aikaisemmin. Oikein hyvin kasvatettuja nuorukaisia", Simeon myhäili. 

"Luulin sukunimenne perusteella, että aviomiehenne on Rachidille sukua, mutta olettekin tainneet olla edistyksellisiä ja ottaa sinun sukunimesi käyttöön. Oikein hienoa", hän jatkoi. 

"Kyllä, Rachid on enoni", Ritu vastasi hymyillen ja kysyi "Mutta mitä me oikein täällä teemme?" 

"Simeon on yksi taikamaailman tietäjistä. Rachid toi sinut tänne, koska Gian silmä on kutsunut uuden maagin syntymään luokseen", Rachid vastasi. 

"Minä.. en se voi olla minä", Ritu vastasi. 

"Katso yläpuolellesi Tui. Silmä leijuu ylläsi. Se tietää, kun kylään saapuu sielu, jonka taikavoimat odottavat herättämistä", Simeon lausui. 

Ritu astui askeleen eteenpäin ja nosti katseensa varovasti ylös. 

Simeon oli oikeassa. Usvainen silmä leijaili hänen ympärillään ikään kuin tarkkaillen Ritua. 

Ritu ojensi kätensä silmää kohti ja se kutistui hänen käteensä pieneksi valopalloksi, jonka sisällä paloi liekki.

"Simeon.. Mutta entäpä jos silmä on väärässä?" Ritu kysyi hiljaa ja ojensi valopalloa takaisin Simeonille.

"Ehei kultaseni, Gian silmän kohtaloon ei voi vaikuttaa. Se, että liekki palaa kädessäsi, kertoo sinun omaavan voimia, joita silmä haluaa sinun käyttävän."

 

 

"Et voi antaa takaisin voimia, jotka ovat olleet sinussa jo kauan", Simeon vastasi päätään pudistellen.

________________________________________________________________________________

Noniin vihdoin ja viimein tämäkin osa on saatu ulos! Pienistä Crosseista saatiin kasvatettua lapsukaisia ja perhe tuntuu elävän suhteellisen seesteistä elämää Glimmerbrookissa. Vai elääkö tästä eteenpäin? Mitä pahojen vampyyrien elämään tottunut Azael mahtaa tuumata vaimonsa voimista? Tästä kuulemme taas lisää tulevissa osissa. 

Kevennyksenä loppuun kuvia ah niin hyvin toimivasta pelistäni: 

Näin sitä kuulkaas leikitään taaperon kanssa. 

Ja jäädään kiinni ulko-oveen. 

Vaean ja Maxin avioliitto oli myöskin jokin peliini eksynyt kummallinen bugi, mutta otin sen nyt mukaan juonellisesti. Nauroin katketakseni, kun tallennukset uudelle koneelle siirrettyäni huomasin, että jostain syystä Max olikin naimisissa Vaean kanssa eikä Teijan kanssa. 😂😂 Noh, kaikkea sitä. Toivottavasti Max ja Vaea ovat nyt onnellisia yhdessä.