sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

21. Murhaaja häissäni

~ Hei taas, olen palannut simsin ääreen. Tosiaan, nyt hommia hidastaa sitten graduprosessi, joka vie tehokkaasti aikaani, mutta olen kiitollinen kaikille teille, jotka roikutte tässä tarinassa mukana! Tässä osassa hypätään vähän eteenpäin, itseasiassa suoraan hääpäivää edeltävään päivään saakka. Hyppäys tulee ihan siitä syystä, että kolmen itkevän vauvan hoitaminen ei ole nastaa.

Pahoittelen myös kuvien laadun heikkenemistä. Koneeni alkaa olla siinä kunnossa, ettei se jaksa pyörittää simsiä ilman, että simsin asetukset on läppäritilassa. Tarkoituksena on hankkia uusi kone kesään mennessä!

Tästä osasta tuli myös varsin pitkä ja tietopainotteinen, joten kannattaa ottaa aikaa lukemiselle. :)

_______________________________________________________________

Hääpäivää edeltävänä iltana María oli kutsunut Azaelin istumaan hetkeksi kanssaan alas. Azael oli olettanut keskustelun koskevan vielä viimehetken häävalmisteluja ja hän oli tilannetta rentouttaakseen leikannut Maríalle palan suklaakakkua. María ja Arjun olivat asuneet viime kuukaudet Azaelin ja Ritun luona, auttaen häävalmisteluissa sekä kolmosten hoitamisessa. Ilman heitä takaisin arkeen palaaminen olisi ollut varmasti vielä kaoottisempaa.

"Mm, kiitoksia", María totesi hymyillen ja maisteli suklaakakkua mietteliäänä.
"Mistä halusit puhua?" Azael kysyi pahaa ounastellen. Viime päivät olivat olleet yhtä hullunmyllyä häiden suhteen.

"Hm, älä näytä noin pelästyneeltä. En minä sentään ole häitänne perumassa", María hymähti kiusoitellen ja sai Azaelinkin hieman rentoutumaan.

"Haluaisin vielä vain keskustella kanssasi yhdestä asiasta", hän jatkoi. Azael kohotti kulmiaan.
"Mistä?"
"Kuten varmaan tiedätkin, minä en ole niin typerä huomatakseni, että sinun sukusi jäsenet eivät ole aivan tavanomaisia ihmisiä", hän vastasi.

"Tottakai meillä kaikilla on salaisuutemme", Azael hymähti. Hän tiesi, etteivät Ritun selitykset hänen sukunsa kummallisista geeneistä uponneet Maríaan pidemmällä aikatähtäimellä.

Azael uskoi, että María tiesi muutenkin asioista enemmän, kuin oli antanut ymmärtää.
"Mitä olet ajatellut tehdä asialle? Seivästää minut?" Azael kysyi virnuillen.

"Ei, en aio", María naurahti ja sitten vakavoitui. Hänen kasvoillaan häilyi haikea ilme.
"Mutta minulla olisi sinulle yksi pyyntö", hän jatkoi.

"Älä muuta tytärtäni vampyyriksi."

"Sitä minä en valitettavasti voi sinulle luvata", Azael vastasi vakavoituneena.
"Minulla on asiasta sopimus erään ylemmän tahon kanssa", hän jatkoi.

"Sinun äitisi vai?"
"Niin. Ja jos en noudata sopimusta, asetan samalla koko perheemme vaaraan", hän totesi.

"Sinuna en tekisi vielä liian hätiköityjä päätöksiä", María myhäili.
"Sillä minulla on itseasiassa sinulle tarjous", hän jatkoi.

"Jos lyöttäydyt minun puolelleni, tarjoan sinulle mahdollisuuden kerryttää valtaa pelkästään itsellesi. Ehtona on vain, että tyttäreni pysyy ihmisenä", María ehdotti hymyillen.

Azael katsoi naista epäilevänä. "Miten muka luulet pärjääväsi Katia ja tämän vampyyriperhettä vastaan?"

"Minulla on keinoni, saatpa nähdä", María vakuutti.

***

Hääpäivän aamuna Azael oli passitettu valmistautumaan Katin ja Markuksen luo, jotta tämä ei näkisi Ritua hääpuvussa ennen alttarille astelemista. Azaelin pikkuveli George oli myös kutsuttu häihin vieraaksi ja tämä oli innoissaan päästessään näkemään veljeään pitkästä aikaa.

Hääaamun olisi pitänyt olla yksi Azaelin onnellisimmista aamuista, mutta silti hänen rintaansa puristi. Syynä ei ollut ainoastaan häiden aiheuttama stressi, vaan se, ettei hän ollut kertonut Katille totuutta saamistaan lapsista. Kat eli siinä uskossa, että hänellä oli yksi vampyyri lapsenlapsi, kun tosiasiassa hänellä oli vielä kaksi lisää. Ja molemmat heistä olivat vielä ihmislapsia.

Kat oli hääräillyt koko aamun onnessaan tulevista häistä ja vielä ennen hääpaikalle lähtöä istuttanut Azaelin alas kiittääkseen tätä hymyillen.

"Olen ylpeä sinusta poikani. Olet noudattanut hyvin käskyjäni. Pian saamme tämän kaupungin valtaamme ja osa vallasta on myös sinun", Kat lausahti.

"Juuri niin", Azael vastasi.

Azaelia puistatti. Hän ei ollut vielä tehnyt päätöstä sen suhteen, kenen kelkkaan hän hyppäisi.

Toisaalla Ritun vanhemmat Arjun ja María auttoivat Ritua valmistautumaan hääpäiväänsä varten.

"Voih, näytätpä sinä kauniilta!" María henkäisi ja halasi tytärtään tiukasti kyynelten kihotessa hänen silmiinsä.
"Äiti, älä nyt! Kohta minäkin alan kyynelehtiä!" Ritu naurahti.

"Olipa kyllä onni, että löysin vielä tuon isoäidiltäsi peräisin olevan häämekon ja toin sen mukanani. Mikään muu mekko ei sopisikaan meidän sukumme naiselle paremmin hääpuvuksi", María myhäili ja katseli Ritua, joka ihaili mekkoaan pyörähtelemällä ympäri.

"Olen aivan samaa mieltä", Arjun komppasi. "Azael tulee olemaan onnensa kukkuloilla saadessaan viedä noin kauniin naisen vihille."

Ritulla ei ollut vastaan väittämistä, sillä hänellä oli vahva käsitys siitä, että tästä tulisi hänen elämänsä paras päivä. Hänellä oli täydellinen mekko, luotettava aviomies ja kaikki tärkeimmät läheiset kutsuttuna seuraamaan vihkimistä. Hääpaikkakin oli ollut helppo löytää.
Hän saisi myös häissä hetken hengähdystauon kolmosista, sillä lapsia häiden ajaksi kaitsemaan oli kutsuttu lastenhoitaja.

Ritusta tuntui, ettei mikään voisi mennä pieleen... Kunnes hänen kännykkänsä piippasi.
"Lastenhoitaja on sairastunut!" Ritu huudahti hädissään viestin luettuaan.

"No mutta, ei paniikkia. Minä voin jäädä hoitamaan pikku riiviöitä häiden ajaksi", Arjun ehdotti hymyillen.
"Mutta- "
"Ei mitään muttia. Tämä on sinun päiväsi", Arjun vastasi lempeän tomerasti.

Ritu ei voinut muutakaan, kuin suostua ehdotukseen, vaikka häntä harmitti isänsä pois jääminen häistä. Arjun oli kuitenkin vakuuttanut, että hän pääsisi hyvin häiden tunnelmaan myöhemmin videoiden ja kertomusten kautta.


Itse hääjuhla oli päätetty järjestää Windenburgissa Kammoisten kartanolla. Paikka oli valikoitunut muiden vaihtoehtojen joukosta siksi, koska sen kaunis puutarha värikkäine istutuksineen ja sokkeloineen oli ollut erityisesti Ritun mieleen.

Hääpäivä oli oletetusti pilvinen ja harmaa, mutta niin oli tarkoituskin. Vampyyrisukulaisten ollessa koolla olisi hääjuhlan järjestäminen aurinkoisena päivänä ollut sanallakin sanoen katastrofaalista.

Hääpaikkaa valitessa Kammoisten kartanon historiallinen ja hieman dramaattinenkin sisustus oli puolestaan miellyttänyt Azaelia, joka oli unelmoinut joskus omistavansa ison vampyyrikartanon.  Kartanoon oli sittemmin kannettu muutama pöytä ja tuoli lisää häihin tulleita vieraita varten. Häävieraisiin kuuluivat vain lähisukulaiset, sillä hääpaikan sokkeloisiin tiloihin ei olisikaan isompaa hääseuruetta mahtunut.

Häihin oli kutsuttu Marían sekä Katin perheiden lisäksi Nyle ja Azaelin kaupungissa kasvanut velipuoli Juno. Miko ei ollut kutsusta huolimatta päässyt häihin paikalle, mutta tämä oli lähettänyt paljon terveisiä ja onnittelut tulevalle hääparille. Nyle ei ollut kovin innoissaan nähdessään eksänsä Katin saapuvan hääpaikalle.

Ritu oli kehottanut Azaelia lähettämään myös Abigorille ja Orangelle kutsun häihin ikään kuin sovinnon merkiksi. Abigor ja Orange olivat kuin olivatkin saapuneet paikalle, vaikkakin Orange vaikutti edelleen vihaiselta siitä, että Azael levitteli hänestä juoruja ympäri lehdistöä. Pariskunta asui edelleen Del Sol Valleyssa ja huhu kertoi, että heillä oli adoptiopaperit vetämässä perheenlisäystä ajatellen.


Kutsun olivat myös saaneet Azaelin sisko Teija ja tämän puoliso Max. Max oli saapunut paikalle hieman myöhässä, sillä tämän oli täytynyt viedä heidän tyttärensä Liana päivähoitoon ennen häihin saapumista.

"Hei, ja tervetuloa. Pääsemme aloittamaan aivan pian", Azael tervehti Maxia ja ohjasi tämän istumaan paikoilleen.



Hääseremonia oli kaunis ja tunteita täynnä. Jo nuoruudesta asti toisensa tunteneet Azael ja Ritu saivat vihdoin toisensa. Ritu ei halunnut intialaisia sukujuuria kunnioittaakseen luopua Banerjee -sukunimestään, joten hänestä tuli uuden yhdistelmäsukunimen myötä Ritu Banerjee-Cross. Uuden sukunimen myötä hänestä tuli myös virallisesti osa Crossien sukua.

Seremonian päätyttyä suurin osa vieraista valui keittiön puolelle nauttimaan juhlatarjottavista. Ritu ja Azael olivat myös tekemässä lähtöä hääkakun leikkuuseen, kunnes he oviaukossa leijuvan miehen huomatessaan jäätyivät niille sijoilleen.

Mies leijui hetken paikoillaan, ikään kuin hän olisi etsinyt jotakuta. Ritun ja Azaelin huomatessaan tämä alkoi kuitenkin hiljalleen lipua näitä kohti. 

"Ei! Jätä minut rauhaan!!" Ritu kirkaisi miehen nähdessään ja kyyristyi pelonsekaisten tunteiden vallatessa hänet.

Ritu tunnisti haamun välittömästi samaksi mieheksi, joka oli piinannut häntä hänen unissaan raskausaikana. Mies oli pysynyt jo tovin poissa ja Ritu olikin ajatellut kummitussekoilun johtuneen lähinnä raskaushormoneista. Nyt mies oli kuitenkin palannut vainoamaan häntä.

"N-n-näethän sinäkin sen? Näethän?!" Ritu kysyi Azaelilta leuka pelosta täristen. Ritusta tuntui, että hän oli menettämässä viimeisetkin järjenrippeensä.

Azael nyökkäsi ilmeettömänä vastaukseksi. "Hänkö se on? Se mies, joka sinua on unissa riivannut?" hän kysyi.
"N-niin", Ritu takelteli.

Azael sysäsi rivakalla kädenheilautuksella tuoreen aviovaimonsa taemmas ja otti uhmakkaan askeleen kohti haamua. Azael ei voinut sietää ajatusta siitä, että hänen läheisiään vainottiin, eikä hän muka voinut tehdä asialle yhtään mitään.

"Lopeta vaimoni häiritseminen, senkin pirulainen!" Azael sähähti ja puristi kätensä nyrkkiin.
Mies ei vastannut, vaan hän katsoi Azaelia ilmeettömänä. Ikään kuin hän olisi miettinyt jotakin.
"Noh, kakista ulos! Mikset voi jättää meitä jo rauhaan!" Azael jatkoi räyhäämistään.

Mies ei vieläkään sanonut vähään aikaan mitään, vaan hän jatkoi Azaelin tuijottamista kalvakoilla silmillään. Sitten hänen ilmeensä kirkastui ja miehen suusta alkoi kuulua remakkaa naurua.

"Ha...hahaha. Nyt minä tiedän. Nyt minä löysin vastauksen!" Tämä huudahti naurunsa keskeltä.
"M-mitä? Mitä sinä sekoilet? Minkä vastauksen?!" Azael äyskähti takaisin ihmeissään.

"Vastauksen siihen, kuka minut tappoi! Senkin pölvästi!" Mies äyskähti ja jatkoi:
"Olen ollut sidottuna tähän kartanoon ja sen sokkeloon, sillä en ole saanut selville, mitä minulle ja vaimolleni Mayalle tapahtui. Olen jäänyt haamuksi elämän ja kuoleman välitilaan, sillä en ole saanut kysymyksiini vastauksia."

"Hahaa, mutta nyt! Nyt viimein! Olen saanut kohtalomme ratkaistua", mies riemuitsi.
Samaan aikaan käytävästä alkoi kuulua askelia.

Tulija oli Max, joka oli lähtenyt ruokailemasta takaisin juhlasaliin kuullessaan liiankin tutun äänen keskustelevan Azaelin kanssa. Haamun nähdessään hän ei ollut uskoa silmiään. Max ei ollut eläissään osannut toivoakaan, että tapaisi edesmennyttä isäänsä enää koskaan tai saisi tietää, mitä tälle oli tapahtunut.

"I-isä?! Mitä ihmettä? Sinäkö se olet?" Max henkäisi ja tuijotti miestä epäuskoisena. Pöydässä istuva Teijakin kääntyi katsomaan haamua ihmeissään.

"Minä. Minä se olen. Jacques Villareal, tässä ilmielävänä... tai siis, ilmikuolleena", Jacques vastasi hieman naurahtaen.

"Mutta.. Mitä sinä täällä teet?" Max jatkoi kyselyään.

"Voi, kuule. Minä olen ollut täällä jo kauan. Olen katsellut täällä liikkuneita ihmisiä ja seurannut näitä juhlia. Olen saanut selville vihdoin, että minut murhattiin. Ja tulin esiin, kertoakseni viimein, mitä minulle ja äidillesi tapahtui", Jacques vastasi.

Max otti askeleen taaksepäin kuullessaan murhattu-sanan. "M-murhattiin? Etkö joutunutkaan eläimen raatelemaksi? Vai.. oliko se sittenkin vampyyri?" hän henkäisi.

"Sen minä olen tullut teille kertomaan", Jacques vastasi.

"Olen tullut kertomaan, että murhaajani on tässä tilassa. Näissä häissä! Ja hän on...", Jacques huudahti ja sai viimeisetkin juhlavieraat kääntämään katseensa häneen.

"En voi uskoa, että Maxin isä ilmestyi noin vain paikalle kertomaan murhaajasta..", Teija supatti jännittyneenä vieressään istuvalle Maríalle.

".. Tämä mies tässä. Azael Cross. Sinä tapoit minut", Jacques julisti ja osoitti sormella kauhusta kangistunutta Azaelia. Juhlavieraiden joukosta kuului henkäyksiä ja Azael tunsi, kuinka vihaiset katseet kääntyivät katsomaan häntä kohti.

Azael tuijotti miestä hiljaa. Hän ei kyennyt sanomaan hetkeen sanaakaan, sillä hän muisti. Muisti ne kamalat päivät, kun hänestä oli vasta tullut täysikasvuinen vampyyri.

"S-sinä siis olit Max Villarealin isä..", Azael sai kakistettua ulos. Jacquesin kuolinpäivän tapahtumat alkoivat palailla pala palalta hänen mieleensä.

"Niin. Mutta sinäkään et tiedä vielä kaikkea. Olen saanut selville, että täällä tilassa on muitakin henkilöitä, jotka liittyvät kuolemani tapahtumaketjuun. Joten, ennen kuin kivitätte Azaelin, kuunnelkaa. Kuunnelkaa kaikki hetki! Kerron teille, mitä todellisuudessa oikein tapahtui", Jacques vastasi ja alkoi kertoa:

Minä ja vaimoni Maya olimme hieman erikoinen pariskunta. Ikäeroa oli ja elimme molemmat hieman eri maailmoissa. Minä rakastin pelata shakkia hienostoväen kanssa, kun Maya oli taas kiinnostunut enemmänkin kasvirohtojen tekemisestä ja yliluonnollisen etsimisestä. Eroavaisuutemme ei kuitenkaan haitannut suhdettamme, vaan rakastimme toisiamme aidosti.

Eräänä päivänä hän kuitenkin katosi, eikä koskaan palannut. Luulin ensin, että joku kilpailevista rikosjärjestöistä olisi kaapannut hänet, sillä olin rahoittanut ylellistä elämäntyyliä hämärillä keinoilla. 

Selvisi kuitenkin, että hänet oli viimeiseksi nähty Kammoisten kartanon sokkelossa erään ystävänsä kanssa. Hänet viimeiseksi nähnyt ystävä oli lähettänyt minulle pian tapahtuneen jälkeen kirjeen, jossa hän kertoi kaiken, mitä sokkelossa oli tapahtunut. Ystävä oli pahoitellut kirjeessään, ettei ollut pystynyt puolustamaan vaimoani hirviötä vastaan.  

Ystävä oli kirjeen mukaan tapahtuneesta hyvin järkyttynyt ja pahoillaan. Hän kirjoitti, että oli lähtenyt kauas pois, eikä palaisi sokkeloon enää ikinä. 

Ystävä kertoi kirjeessä, että he olivat lähteneet yhdessä Mayan kanssa Kammoisten kartanon sokkeloon, koska sen yliluonnollisista havainnoista oli kiertänyt paljon huhuja. Kukaan ei kuitenkaan ollut pystynyt todistamaan, että sokkelossa oli jotakin ihmeellistä. Siksipä Maya ja hänen ystävänsä olivat halunneet olla sisaruskuntansa kanssa ensimmäisiä, jotka löytäisivät sokkelossa piilevät voimat. 

Ystävän mukaan Maya oli ollut hieman epäileväinen sen suhteen, löytäisivätkö he mitään, mutta ystävä oli vakuuttanut tälle vaistoavansa jonkin yliluonnollisen läsnäolon. 
Niinpä he olivat vaeltaneet syvemmälle sokkeloon ja toivoneet löytävänsä etsimänsä. 

Ja yliluonnolliseen he olivat törmänneetkin. Tosin se ei ollut sitä, mitä he olivat odottaneet sen olevan. Ystävä kuvaili, että he olivat sokkelon keskellä törmänneet naiseen, jonka silmät loistivat valkoisina ja kulmahampaat olivat hirviömäiset. Nainen oli pysäyttänyt heidät ja houkutellut Mayan luokseen. 


Ystävä kirjoitti, että hän ei ollut nähnyt Mayan koskaan käyttäytyvän niin, kuin hän teki tuon naisen läsnäollessa. Maya oli vaeltanut naista kohti ilmeettömänä, ikään kuin transsiin lumoutuneena. Ystävä ei ollut voinut vain seurata vierestä, vaan hän oli hyökännyt hirviönaisen kimppuun ja yrittänyt hätistää tämän pois Mayan luota.  

Nainen oli kuitenkin ollut poikkeuksellisen, ellei hirviömäisen voimakas. Ystävä kuvaili, kuinka nainen oli tempaissut tämän ilmaan ja puristanut pitkät ja laihat sormensa ystävän hentoisen kaulan ympärille. Ystävä kirjoitti, että hänestä tuntui, että hän kuolisi siihen paikkaan. 


Nainen oli kuitenkin päästänyt otteensa hänestä irti ja ystävä oli pudonnut pitkän pudotuksen takaisin sokkeloon. Hän oli iskenyt pudotessaan kasvonsa pahasti pensaiden oksiin, jotka olivat raapineet hänen silmänsä ympärille pysyvän arven.  

Mayaa hän ei kuitenkaan ollut pystynyt pelastamaan, sillä hänen noustessaan ylös olivat nainen ja Maya olleet poissa. Ystävä arveli, että Mayasta oli tullut joko osa naisen armeijaa tai hän oli joutunut tämän syömäksi. 

Sain itse myöhemmin selville, että Maya ja hirviönainen olivat olleet jo pidempään ystäviä ennen tapahtumaa. Nainen oli kertonut Mayalle, että sokkelosta voisi löytyä jotain yliluonnollista ja näin houkutellut molemmat naiset sinne saadakseen heidät kiinni ja liitettyä joukkoihinsa. Mayan hän oli onnistunut lumoamaan mukaansa, mutta ystävä olikin pannut odotettua enemmän vastaan. 


Kirjeen saatuani lähdin itse etsimään Kammoisten kartanon sokkelosta vihjeitä siitä, mihin nainen olisi mahdollisesti vienyt Mayan. Kiersin sokkeloissa päivästä toiseen, enkä löytänyt vihjeen vihjettä. Olin kuitenkin päättänyt, että selvittäisin, mitä vaimolleni lopulta tapahtui. Halusin tehdä sen myös poikamme Maxin vuoksi, sillä hän kaipasi kovasti äitiään. 

Eräänä päivänä törmäsin kuitenkin sokkelossa vaeltaessani kahteen henkilöön. Ajattelin heti heidät kohdatessani, että heissä oli jotain kummallista. Muistan, kuinka heidän silmänsä hohtivat valkoisina.  

Ymmärsin naisen puheesta, että hän oli mitä ilmeisimmin kouluttamassa poikaansa sokkelossa. Mihin, sitä en tiennyt. 


"Kas kas, tässä meillä onkin ensimmäinen harjoituskappale", nainen sanoi ja viittilöi epäröivän näköistä poikaa luokseni. Yritin ottaa askelia taaksepäin, mutta he olivat nopeita. Epäinhimillisen nopeita. Nainen tarttui minua rivakasti ranteesta ja veti poikaansa kohden. 

"Tainnuta se", tämä käski.
"Minä vahdin kyllä, ettei sille käy mitään." 


Ja niin viimeiset muistikuvani ovatkin, kun nuori mies tarrautui päähäni ja upotti terävät kulmahampaat kaulaani. Muistan, etten voinut liikkua mihinkään ja kuulin, kuinka nainen kannusti toista juomaan vertani vain entistä ahnaammin. Hän ei käskenyt lopettaa. 

Vaikka oli niin pojalleen luvannut. 


Azael kuunteli tarinaa ja tunsi, kuinka tuon päivän kauhut kuristivat jälleen hänen kurkkuaan. Hän oli tappanut viattoman miehen Katin yllyttämänä. Mies oli pudonnut velttona maahan ennen kuin hän oli huomannut lopettaa veren juomista.

Kat oli vain nauranut ja kehottanut unohtamaan miehen kohtalon. Sillä ei kuulema ollut loppupeleissä mitään merkitystä.

Azael loi katseensa raivostuneena Katiin. "Sinä! SINÄ! On sinun vikasi, että Maxin isä kuoli!" Hän sähisi, kihisten kiukusta. Kat katsoi poikaansa yllättyneenä.
"Mutta sinähän halusit, että koulutan sinusta oikean vampyyrin", tämä puolustautui.

"Minä en käskenyt sinua opettamaan tappamista!!", Azael ärjyi.

Tarinan kuultuaan myös María nousi ylös penkistään, silmittömän raivon vallassa.
"Se olit sinä, joka veit ystäväni ja aiheutit minulle tämän arven!", hän huudahti ja sysäsi äimistyneen Azaelin taka-alalle.
"Sinun takiasi Maya katosi ja tätä rakastanut mies kuoli. Ihan vain, koska halusit leikkiä vampyyrivoimillasi. Sinä HIRVIÖ!", hän jatkoi.

"Pah! He saivat ansaitsemansa mukaan. Ei heistä muutenkaan ollut kurjina ihmisinä mitään hyötyä. Ja nyt Maya on parempi versio itsestään. Hän on erittäin hyvä lapsenvahti, sanoisin", Kat vastasi ylimielisesti.
"Sinä.. en voi uskoa, kuinka itsekäs olet. Mutta nyt et karkaa enää minulta!" María huudahti.

"HAH! Ihan, kuin sinun kaltaisesi ihminen pystyisi tekemään mitään minulle. Siitähän sinulla on tuo arpikin todisteena. Todisteena siitä, että olet HEIKKO. Kuuletko. HEIKKO!"

"Azael, käy hänen kimppuunsa", Kat komensi.

"Ei. En suostu tappamaan enää yhtään viatonta ihmistä sinun vuoksesi", Azael vastasi ja nyökkäsi Maríalle merkiksi, että hän oli tehnyt päätöksensä. Azael ei tiennyt, miten María pärjäisi Katia vastaan, mutta hänen oli pakko luottaa tämän sanaan.

Hänen oli kerrankin toimittava itse, eikä kuunneltava Katin ohjeita.



María otti merkistä vaarin, peruutti pari askelta ja heitti pahaa-aavistamatonta Katia loitsulla. Pian Katin mekon helma alkoi kipinöidä ja oli muutamassa sekunnissa ilmiliekeissä. Kat ei ollut geenimuuntelua tehdessään muistanut, että se teki hänet hyvin herkäksi tulelle sekä auringolle.

Samassa Ritu tuli paikalle ja katsoi kauhuissaan äitiään. "Ä-iti.. mitä.. mikä", tämä takelteli.

"Paetkaa", María totesi painokkaasti.


Eikä Ritua ja Azaelia tarvinnut käskeä kahdesti. He pakenivat kuin henkensä edestä, eivätkä jääneet seuraamaan, kun valtakunnan suurin vampyyrimatriarkka paloi poroksi Marían katsellessa vierestä.


Maríankin paettua paikalta ainut, jota Katin kuolema jäi vaivaamaan, oli tämän poika George. Poika tuijotti lohduttomana liikkumattomana makaavaa äitiään ja itki. Hän ei voinut ymmärtää, miksi joku halusi viedä pois hänelle hänen elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Itkiessään George vannoi, että kostaisi äitinsä kuoleman vielä joku päivä.

_______________________________________________

Näihin sanoihin päätämme tämän pitkän ja asiarikkaan osan. Paljon selvisi ja paljon tapahtui, eivätkä perheen suhteet eivät ole enää entisellään. On sanomattakin selvää, että tulevaisuuden uhka perheelle on Katin kuoleman varjo sekä siitä katkeroitunut George.

Mitä mietteitä?

12 kommenttia:

  1. Tämähän jäi mielenkiintoiseen kohtaan. Täytyi ensin vähän kurkistaa edellisiä osia, että sai juonesta taas kiinni.

    Itsellä ei vampyyrit gamepackia ole tällä hetkellä, mutta tämän sun tarinan myötä tekee ehdottomasti mieli ladata se.

    Jään kyllä innolla seuraamaan, miten George pärjää äitinsä menetyksestä ja olen miltei varma että sieltäpäin on luvassa jotain kostoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ja joo, kun vierähtää aikaa edellisestä osasta, niin joutuu aina vähän miettimään, että mitäs täällä oli tapahtunutkaan. :'D

      Ja tulevaisuus tosiaan näyttää, kuinka George suhtautuu menetykseen ja pääsevätkö Crossit sekä María kuin koira veräjästä Katin kuoleman suhteen.

      Poista
  2. Ohhoh, paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime lukukertani. Katista päästiin eroon, mutta mahtaako George ottaa äitinsä paikan kostonhimoisena pahiksena. Kiinnostavaa, Maríalta löytyikin yllättäviä kykyjä, mahtaako Ritu olla perinyt äitinsä voimat? Lopun käännettä lukuunottamatta häät olivat varsin ihanat, mukavaa että kaikki Azaelin sisaruksetkin olivat paikalle menneistä selkkauksista huolimatta. Jatkoa odotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pahoitteluni ilmoitusten myöhästymisestä! Chättiboksien ongelmat saivat unohtamaan ilmoittamisen :'D. Ja kiitos kommentistasi! Yritin tosiaan pitää Marían kyvyt ja taustan tähän asti piilossa, jotta hänen suhteensa Mayaan yms, ei paljastuisi. Yritin Marían ulkonäöllä kyllä hieman vihjailla tähän suuntaan. :D
      Mutta Georgesta ja paljosta muusta kuullaan lisää ehkä ensi kerralla! ;)

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvin mielenkiintoinen osa. Ritun ja Azaelin häät olivat kyllä hyvin kaunis tilaisuus tuohon välikohtaukseen asti. Oli mielenkiintoista saada tietää noista menneistä tapahtumista. George voi olla tulevaisuudessa hyvinkin katkera ja varmasti kokee halua kostaa äitinsä kuoleman. En tiedä, ketä kohtaan George sitten enimmäkseen sitä kostonhimoa kokee, mutta heitetään nyt vaikka spekulaationa sellainen, että hän mahdollisesti tekee jotain pahaa Azaelin ja Ritun kolmosille aiheuttaakseen tuskaa mahdollisimman monelle ihmiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää spekulointia! En voi spoilata sen enempää, mutta sanon, että Georgesta kuullaan tulevaisuudessa varmasti vielä. ;)

      Poista
  4. Miten mielenkiintoinen osa!
    Marian tarjous tuli aivan puskista ja jännitin osan loppupuolelle asti, mitä Azael valitsee ja kuinka se tulee vaikuttamaan hänen ja Ritun suhteeseen. En yllättynyt haamun henkilöllisyydestä, olin siis tunnistanut hänet oikein, mutta hänen murhaajansa oli mulle yllätys. Olin aivan varma, että se olisi ollut Azaelin äiti. Toisaalta, tilanne oli rakennettu ja selvitetty hyvin, joten se kävi järkeen.

    Maria onkin noita ja tuo käänne oli aivan mahtava ja miten se paljastui! Pidin tästä ihan erityisen paljon. Tosi hienoa, että tarinassa on olemassa jonkinlainen "takaportti" vampyyrien ylivertaisuudelle ja se on tuo noituus. Varmasti tässä on jonkinlainen kauhun tasapaino tulevaisuudessa ja molemmat puolet ottavat osansa menetyksistä, mutta tämä rakensi tarinalle ihan tosi hyvän viritteen.

    Osa jäi myös hyvin mielenkiintoiseen kohtaan ja saapa nähdä, mitä Katin kuolema aiheuttaa tulevaisuudessa. Georgella on siinä taatusti sanansa sanottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos paljon kommentoinnista! Ja totta, olit hyvin tarkkasilmäinen jo viime osassa ja tunnistit, että kyseessä oli Maxin isän haamu. Nyt sait selityksetkin ainakin joihinkin esittämiisi kysymyksiin. Ja hyvä, että murhaaja pysyi yllätyksenä! Olen yrittänyt varjella tietoa jo monen osan ajan, sillä sen lipsauttaminen olisi ollut juonen kannalta hankalaa xD.

      Ja hyvä, että noidan tuominen tarinaan miellytti! Olen itsekin tykästynyt Maríaan hahmona hänen tomeran persoonallisuutensa vuoksi ja halusin, että hänellä on tärkeä osa juonen kulussa.

      Poista
  5. Oho! Täähän oli mielenkiintonen osa!

    Marian noituuden tosin arvasin kun hän tarjosi vaihtoehtoa Azaelille. Mutta olipa jännä osa silti! Ja ihan mahtavaa, että Azael tarttui Marian tarjoukseen. Uskoinkin, että hänessä jotain hyvää on kumminkin.

    Todella taitavasti kirjoitettu ja pidit kyllä tekstissä todella kiinni koko osan ajan. Jatkoa jään innolla odottamaan, tää on todella mielenkiintoinen tarina! Vois itekin pelata joskus vampyyreilla. :D

    PS. Olivereita pitkästä aikaa julki uusi osa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista ja kiva, että oli jännittävää lukemista! Se tässä oli tarkoituskin. Azael tosiaan teki täyskäännöksen aiempien suunnitelmien suhteen. Tekikö hän sen hyvät vai pahat ajatukset mielessään jää tosiaan nähtäväksi, sillä Azaelin tuntien vaakakupissa saattoivat painaa yhtä hyvin oman perheen suojelu, mutta myös suuremman vallan tavoittelu. Ja molempiahan María hänelle tarjosi ainiaisen pomottavan äidin sijaan.

      Käyn lukemassa osasi piakoin, kunhan ehdin! Kiitos ilmoituksesta. :)

      Poista
  6. No jopas rysähti! Osa piti koko ajan otteessaan, oli johdonmukainen ja hyvin kirjoittettu. Huomaan myös että tosiaan hankit Noituuksia -packin :') Joten tässä ohessa kyselenkin, mitä olet mieltä siitä?

    Tosiaan, tässähän osassa paljastui ja tapahatui kaikenlaista. Pientö Georgea käy vähän sääliksi, mutta en usko että kauaa. Eiköhän pojalla ole kostoaikeet mielessä, ainakin näin mie olettaisin. ja Maríalla taitaa olla aika paljon selitettävää Ritulle ja Azaelille, kun kaikki ovat päässeet turvaan. Voin vain kuvitella, millaiset jälkipuinnit tämän osan tapathtumista perheelle tulee seuraavissa osissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, pitihän se nyt ostaa, kun niin kovasti sitä suosittelit! Ajattelin, että huomaisit Marían olevan noita jo aiemmin, sillä laitoin hänelle paljastavasti Noituuksia-paketin tavaroita päälle. :'D Onneksi salaisuus säilyi tähän asti!
      Mutta, olen tykännyt paketista ihan suhteellisen paljon! Tietysti en ole päässyt kiireitteni takia pelaamaan sillä kunnolla, mutta tarinallisestihan ajateltuna se on aivan mahtava lisä peliini. Ainut ongelma on vain, että nyt läppäri alkaa olla aika täynnä ja pyörii vähän hitaalla :'D.

      Ja voi kuule, jälkiselvittelyistä kuullaan ehdottomasti lisää seuraavissa osissa! :D

      Poista