lauantai 9. toukokuuta 2020

22. Maaginen tulevaisuus





Punainen talo, latokatto ja oven pielessä roikkuu turvan riipus. Glimmerbrookin turvatalo. Tämä sen täytyi olla. Ritu katseli ympärilleen ja yritti paikantaa liikettä asunnon ikkunoista, mutta ketään ei näkynyt. María oli luvannut heille, että Rachid olisi paikalla ottamassa heidät vastaan, ja että hän pitäisi heistä hyvää huolta.

Rachidia odotellessaan Ritu potkiskeli pihalle kerääntyneitä lehtiä mietteliäänä. Lähipäivien tapahtumat vaivasivat hänen mieltään. Hän oli päässyt naimisiin unelmiensa miehen kanssa, mutta mies oli paljastunut murhaajaksi ja kaiken kukkuraksi tämä oli tappanut Ritun äidin ystävän aviomiehen. Ritu oli kyllä tiennyt, että Azael oli paha luonnostaan, mutta hän oli olettanut pahuuden jäävän vain kevyen rikollisuuden pariin. Ritu tiesi myös, että perheen tulevaisuus roikkui keskustelun varassa. Heidän pitäisi selvittää, kuinka murhasta selvittäisiin ja kuinka elämä voisi jatkua mahdollisimman normaalina tästä eteenpäin.

Mutta se oli helpommin sanottu, kuin tehty, sillä häissä Ritu oli joutunut todistamaan, kuinka hänen maagiksi paljastunut äitinsä sytytti Azaelin äidin ilmiliekkeihin. Ritusta tuntui, että hänen elämänsä oli yhtäkkiä aivan sekaisin. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen.


Ritu katseli jalkojaan ja niiden juuressa vipeltävää kolmosparvea. Hänen suupielilleen nousi väsynyt hymy. Flavian, Florian ja Fortune olivat olleet häiden aikana Arjunin hyvässä huomassa ja täten säästyneet näkemästä häissä tapahtuneita kauheuksia. Häistä pakenemisen jälkeen María oli ottanut ohjat käsiinsä, soittanut Arjunille ja pyytänyt tätä viemään Ritun, Azaelin ja lapset kauas Glimmerbrookiin. Niin koko perhe oli päässyt mahdollisimman nopeasti pois Newcrestistä ilman, että vielä hengissä oleva Marcus Crow tai hänen poikansa George olisivat saaneet vihiä heidän tulevasta olinpaikastaan.

Ritusta oli olosuhteisiin nähden huojentavaa, että lapset saisivat kasvaa kaukana Newcrestistä ja kaukana heitä mahdollisesti uhkaavista vaaroista. Ritu yritti kuitenkin olla ajattelematta sitä, että Glimmerbrookissa turvassa oleminen olisi vain väliaikaista, sillä jonakin päivänä Marcus sekä George saisivat varmasti vihiä siitä, missä Crossejen perhe lymyili.

Azael nappasi Florianin syliinsä ja Ritun tavoin pälyili turvatalolle päin.
"Oletko varma, että olemme oikeassa paikassa?" hän kysyi väsyneesti.
"Voihan olla, että Arjunin navigaattori ohjasi meidät väärään paikkaan", hän jatkoi.


"Kyllä minä uskon, että me olemme. Talon kuvaus sopii kuitenkin täydellisesti äitini antamiin ohjeisiin", Ritu vastasi ja heijasi miltei nuokkuvaa Flaviania sylissään.
"Ei María olisi meitä tänne lähettänyt, jos hän ei olisi ollut varma, että saisimme apua", hän lisäsi.


Pian ovelta alkoi kuulua kauan odotettuja askelia ja Marían veli Rachid Mendez avasi turvatalon oven hymyillen. Azael kohotti kulmiaan yllättyneenä miehen nähdessään, sillä vaikka Rachidissa oli selvästi samankaltaisia piirteitä kuin Maríassa, pistivät hänen hohtavat silmänsä ja suipot korvansa selvästi eriävinä ominaisuuksina heti katsojan silmään.

"Et kertonut, että enosi on myös maagi", Azael kuiskasi.
"Enhän minä edes tiennyt, että äitini on", Ritu supatti takaisin.




"No mutta, tervetuloa! Tervetuloa Glimmerbrookin turvataloon!" Rachid huudahti ilahtuneena ja kaappasi siskontyttönsä pitkään halaukseen.
"Hienoa tavata teidät vihdoin kasvotusten, sillä olen nähnyt vain teistä valokuvia.. Silloin olitte ihan pieni", hän jatkoi nauraen.
"Ja, voih! Näin suloisia lapsiakin teillä on! Kukas se tämä pienokainen on?"

"Tässä on Fortune, yksi meidän kolmospojistamme", Ritu esitteli hymyillen. Rachidin iloinen elämänasenne toi hänen päiväänsä edes pienen pilkahduksen iloa.
"Ja me olemme hyvin kiitollisia, että autatte meitä", hän jatkoi.

"Ei ei. Ei teidän tarvitse kiittää. Kyllä Rachid auttaa aina hädässä olevaa", Rachid hymyili ja lähti viemään heitä sisälle.

Rachid johdatteli heidät turvatalon suureen keittiöön ja laski Fortunen sylistään lattialle.
"Noniin, pienokaiset. Pysykäähän siinä. Isoeno Rachid juttelee hieman äidin ja isän kanssa", hän sanoi hymyillen.
Florian jokelteli vain vastaukseksi ja tarttui veljeään Fortunea kädestä, lähtien viipottamaan ympäri asuntoa.

"Noh se siitä paikoillaan olemisesta", Rachid hymähti.

"Noniin", hän jatkoi ja kääntyi kohti Ritua sekä Azaelia. "Vaikka elämä täällä voikin vaikuttaa huolettomalta, tulee meidän keskustella hieman säännöistä."
"Mistä säännöistä?" Ritu kysyi kummastuneena.

"Säännöistä, säännöistä. Rouva Cross varmaankin ymmärtää, että tämä on turvatalo. Turvatalot toimivat niin, että ne pitävät siellä majoittuvat asukkaat turvassa, eikö totta?"
"Teidän turvassa pitämiseksi tarvitsemme siis kasan sääntöjä", Rachid vastasi.

"Mutta-", Azael keskeytti.
"Ei. Ei mitään muttia, herra Cross. Muttien sijaan saatte kertoa minulle, miksi olette täällä ja millaista apua tarvitsette, jotta voin tietojenne perusteella suunnitella talon suojauksen sekä säännöt."

Azael ja Ritu katselivat kiusaantuneina ympärilleen, eivätkä he hetkeen tienneet, miten kuvailisivat vallalla olevaa tilannetta.
"Noh.. tuota. Sitä on hieman vaikea selittää", Ritu mutisi vaivaantuneena.

"Mikään tarina ei ole Rachidille liian karu kuultavaksi", Rachid muistutti.
"En voi auttaa teitä, jos en tiedä, millaisessa liemessä te olette."

"No jos ihan vaatimalla vaaditte saada tietää, niin totuus on se, että minä ja Ritun äiti olemme molemmat syyllistyneet kuolemantuottamukseen."
Rachid kohotti kulmiaan yllättyneenä. "Myös rouva Banerjee?"

"Kyllä. María hyökkäsi minun äitini, Kat Crown kimppuun ja minä sallin sen tapahtua. Kat kuoli, jotta perheeni saisi kasvaa turvassa", Azael totesi painokkaasti ja jatkoi:

"Kat oli voimakas vampyyri, joka halusi, että muuttaisin Ritun vampyyriksi ja samalla tekisin perheestämme osan hänen laumaansa. Lasten piti olla myös osa suunnitelmaa. Mutta me päätimme toisin ja halusimme nousta Marían kanssa Katia vastaan."

"Ainoa ongelma on vain se, että Katin kuolemaa olivat paikalla todistamassa myös hänen poikansa George ja aviomiehensä Marcus. Uskomme, että he janoavat meille ja lapsillemme mahdollisesti kostoa."

Rachid tuijotti Azaelia hetken epäuskoisena, mutta kokosi sitten naamansa peruslukemille sanoen:
"Vai niin, herra Cross. Te olettekin hieman kovempi pala suojeltavaksi, kuin kuvittelin."

"Mutta ei hätää", hän sanoi ja jatkoi: "Olen laittanut kaiken teitä varten valmiiksi ja suojaan talon niin, etteivät teitä jahtaavat vampyyrit pääse teidän jäljillenne."
"Kiitos", Azael vastasi hiljaa.

"Ei mitään. Rachid tekee mitä vain, jotta hänen siskontyttönsä ja tämän perhe olisivat turvassa", Rachid hymyili ja kysyi:
"Mutta onko vielä jotakin, mitä minun pitäisi tietää?"

"No, olisi vielä yksi asia.."

"Me nimittäin saimme vasta selville, että olen jo kuudennella kuulla raskaana!" Ritu vastasi säteillen.

"Noh.. mutta! Mutta! Vielä yksi lapsi. Rachidin pitää tehdä taloon vielä lisää tilaa", Rachid päivitteli ja vilkuili huolissaan kolmosia.
"Jos vielä yhdet tuommoiset kolmoset pyöräytätte, niin talo on ihan täynnä. Täynnä on", hän jatkoi nauraen.

"Ehei, älä huoli. Me ainakin yritimme tehdä vain yhden tällä kertaa", Ritu vastasi ja iski silmää.

"Noh, mutta kuitenkin. Ottakaa lapsoset mukaanne ja seuratkaa minua rouva ja herra Cross. Näytän teidät turvahuoneeseenne", Rachid viittilöi ja suuntasi yläkertaan.



Talon yläkerrassa oli pieni olohuone, josta lähti kaksi ovea. Toisen oven takana oli Rachidin oma huone ja toisen turvahuone. Rachid oli varustanut turvahuoneen Azaelia, Ritua ja heidän perhettään varten hankkimalla sinne kolme pientä taaperosänkyä ison parivuoteen lisäksi. Huoneesta löytyi myös tarvikkeita lapsille sekä oma kylpyhuone. 
"Tässä huoneessa tulette viettämään suuriman osan ajastanne", Rachid esitteli.

Azael ja Ritu katselivat huoneessa ympärilleen. Huone vaikutti heistä hieman ahtaalta, mutta he tiesivät, että se oli parasta, mitä heille voitiin tässä tilanteessa tarjota.
"Noh? Mitä te olette mieltä? Yritin saada tänne hieman tunnelmaa ja toin kynttilöitäkin", Rachid kysyi hymyillen.

"Eh, no. Onhan tämä hieman tiivis, mutta uskon, että tulemme viihtymään täällä oikein mainiosti", Ritu vastasi ja lisäsi:
"Kiitos Rachid, että olet nähnyt niin paljon vaivaa."

"Ilo on minun puolellani. Rachid on asunut täällä kauan jo yksinään, lukuun ottamatta muutamaa vierailevaa turvatalon asukasta. On mukava saada pieniä ihmisen alkuja juoksentelemaan jaloissa", Rachid vastasi ja jatkoi:

"Mutta takaisin sääntöihin palatakseni. Haluan muistuttaa teitä siitä, että asutte nyt maagien maalla. Glimmerbrook on maageille ystävällinen kaupunki, mutta me emme tavallisesti katso hyvällä täällä oleilevia vampyyrejä. Vihanpito johtuu siitä, että täällä asui aiemmin eräs vampyyriperhe, joka aiheutti suuria ongelmia hyökkäilemällä asukkaittemme kimppuun. Joten, sääntö numero yksi teille onkin, että pidätte vampyyritaustanne salassa. Jos oikea luontonne tulisi esille, tarkoittaisi se myös minun, Rachidin, häätöä kaupungista."

"Ei hätää. Minä pidän huolen siitä, että mieheni ja lapseni eivät ole teille ongelmaksi", Ritu vastasi hieman kauhunsekaisesti hymyillen.
"Siis ei ulkoilua, eikä muista juomista?" Azael kysyi supattaen Ritulta.
"Ei. Sinä pysyt täällä", Ritu sähähti hampaittensa välistä, samalla Rachidille vakuuttavasti hymyillen.

"No, mutta se on hyvä. Rachid on kovin kiitollinen, että saa pitää oman osansa maagiyhteisössä", Rachid vastasi helpotuksesta huokaisten.

Keskustelun jatkuessa hän listasi Ritulle ja Azaelille listan muita sääntöjä, joita turvatalossa asumiseen liittyi. Rachid linjasi esimerkiksi, että Ritu ja Azael eivät saisi käydä töissä tai poistua talon ja sen pihan alueelta muutamaan kuukauteen. Tällä varmistettaisiin, että perhe pysyisi turvassa, jos Marcus ja George olisivatkin saaneet vihiä Crossejen olinpaikasta. Rachidin mukaan liikkumisrajoitteita olisi turvallista höllentää kaupungin rajojen sisällä liikkumiseen vasta, kun hänellä oli tieto siitä, että turvatalon asukkaat olisivat turvassa kaupungissa liikkuessaan.

Ritu ja Azael nyökyttelivät ymmärtämisen merkiksi. Keskustelun päätyttyä Rachid huikkasi heille hyvät yöt, lukitsi turvahuoneen oven ja paineli omaan huoneeseensa nukkumaan.


Ja niin myös Crossejen perhe saattoi vaipua uneen varmoina siitä, että he voisivat herätä turvallisesti seuraavaankin aamuun.

***

Seuraavana aamuna Rachid sai puhelun sisareltaan Maríalta.
"¡Hola María! ¿Qué pasa?", Rachid tervehti puhelimeen.
"Missä olet luuhannut? Sinunhan piti tulla käymään täällä jo eilen", hän jatkoi.


"¡Hola Rachid! Minulla on ollut pientä puuhaa tässä meneillään, mutta tulen tänään käymään. Hoidan vain erään asian ensin", María vakuutti ja kertoi veljelleen, kuinka hän oli koko eilisen päivän yrittänyt jäljittää vampyyriksi muutettua ystäväänsä Mayaa tämän miehen Jacquesin kanssa.

"Mutta viimein löysimme hänet. Palautan tämän parin yhteen ja lennän sinne tuossa tuokiossa", hän jatkoi.

Puhelun loputtua María kääntyi Jacquesin puoleen ja nyökkäsi. "Nyt me teemme tästä lopun."



Ja niin María vapautti viimein Katin pauloissa pyörineen ystävänsä vampirismin kirouksesta. Maya ei ollut tunnistanut Maríaa tämän yrittäessä puhua hänelle, mutta sitä María oli odottanutkin. Hän nimittäin tiesi, että vampyyriksi muuttuminen saattoi muuttaa ihmisen käytöksen aivan täysin.

"M-.. María? Sinäkö se siinä? Mitä.. mitä ihmettä..? Minä en muista mitään, mitä sen sokkelossa seikkailemisen jälkeen oikein tapahtui", Maya henkäisi tunnistaessaan ystävänsä.

"Minähän se tässä. Vapautin sinut juuri vampirismin kirouksesta. Eräs tuntemani katala vampyyri oli muuttanut sinut vampyyriksi ja palkannut lapsenvahdikseen. Mutta nyt olet vapaa. Vapaa elämään jälleen ihmisenä, Maya", María vastasi.

"Mu- mutta.. Missä kaikki muut ovat? Onko Maxilla kaikki hyvin?"

"Max voi hyvin ja hänellä on kuuleman mukaan ihana tyttölapsikin. Sinuna pistäytyisin käymässä", María naurahti ja jatkoi:
"Mutta on eräs, jonka haluaisin esitellä sinulle. Eräs, joka tuli haudankin takaa etsimään sinua."


"Jacques..! Sinäkö se siinä! Voi, Jacques!" Maya henkäisi ja ryntäsi halaamaan miestään.
"Et tiedäkään, kuinka kauan olen etsinyt sinua", Jacques kuiskasi ja rutisti rakastaan niin kovaa, kuin haamu vain pystyi.

María hymyili lempeästi Mayaa ja Jacquesia katsellessaan. Hän tiesi, että hänen työnsä täällä oli tehty. Seuraavana vuorossa olisi vain enää Glimmerbrookissa pistäytyminen.

Illan hämärtyessä Rachid oli laittanut teeveden kiehumaan ja kutsunut Azaelin ja Ritun alakertaan saman pöydän ääreen Marían kanssa. María oli pyytänyt, että hän saisi keskustella vielä kerran asiat halki tyttärensä ja tämän aviomiehen kanssa, sillä hän pelkäsi, ettei hän näkisi näitä enää pitkään aikaan uudestaan. Turvatalon sääntöihin kun kuului, että ulkopuolisia vierailijoita ei saanut tuoda talolle kriittisessä tilanteessa ilman, että kyseessä oli hätätapaus. María oli kuitenkin sukulaisena poikkeus, sillä Rachid tiesi, että tähän pystyi luottamaan.

"Hienoa, että suostutte kuulemaan, mitä minulla on sanottavana", María lausui huokaisten.

"Ensinnäkin", hän jatkoi puhumistaan:
"Olen pahoillani, että saatoin perheenne tällaiseen tilanteeseen. Katin poismeno on teistä varmasti etenkin Azaelille kova paikka. Mutta Katin surmaaminen oli päätös, joka oli tehtävä. Kat uhkasi perhettämme ja halusi, että teistä tulisi samalla tavalla osa hänen armeijaansa, kuin Mayastakin. En voinut sallia sen tapahtuvan."

"Ennen häitänne annoin Azaelille ehdotuksen siitä, että jos hän asettuu minun puolelleni ja säästää sinut Ritu vampyyriksi muuttamiselta, antaisin voimani käyttöön taistelussa häntä vastaan. Azael ei tehnyt päätöstä heti, vaan silloin, kun Kat yritti jälleen ohjailla häntä. Olemme siis molemmat tämän päätöksen takana, joten jos aiot syyttää jotakuta tapahtuneesta. Syytä minua. Azael ei ole tehnyt mitään väärää, vaan hän on ollut koko ajan äitinsä ohjailtavissa. Jopa silloinkin, kun hän surmasi vahingossa Mayan aviomiehen Jacqueksen."

"Niin, ymmärräthän sinä kulta, että teimme kaiken vain perheemme hyväksi. Ja mitä Jacquesin tapaukseen tulee, se oli vahinko, jota ei olisi saanut tapahtua. Katin piti opettaa minua vain juomaan muista, ei murhaamaan ketään", Azael komppasi Marían kertomaa.

Ritu katsoi aviomistään hieman epäuskoisena.
"Ja voit vannoa, että Jacqueksen tapauksessa ei ollut sinulla muita taka-ajatuksia? Minä nimittäin näin, kuinka silmittömän vihainen Teija oli saadessaan kuulla, että olit harjoitellut äitisi kanssa."

"Öh, no tuota. Kai siinä taisi olla jotakin paremmuuden tavoittelua mukana. Halusin nimittäin teininä osata vampyyrien taidot paremmin kuin Teija, jotta minusta tulisi sukumme perijä. Sen takia otin yhteyttä Katiin ja kerroin haluavani harjoitella hänen kanssaan", Azael mutisi häpeissään.

Hän muisteli samalla, kuinka Teija oli vihaisena tuijottanut häntä häissä, ikään kuin sanoakseen jotain. Marían ja Katin riita oli kuitenkin keskeyttänyt hänet, eikä Azael ollut ikinä kuullut, mitä hänen siskollaan oli sanottavana. Jos Azaelin aavistus oli oikeassa, olisi Teija varmasti haukkunut hänet syvimpään maanrakoon siitä kaikesta kärsimyksestä, jonka hän koki teininä perijäkiistan takia.

"Joten, lapseni. Haluan vain sanoa, että olen todella pahoillani kaikesta. En halunnut kertoa sinulle olevani maagi aiemmin, sillä pelkäsin, että sukumme salaisuudet leviäisivät liian laajalle ja että siitä koituisi harmia perheellemme", María jatkoi.

"Voi äiti. Onhan tässä sulateltavaa, mutta voin ajan kanssa antaa tämän kaiken anteeksi. Tarvitsen vain aikaa käsitellä tämän kaiken", Ritu vastasi hieman hymyillen ja huomasi, että María huojentui silminnähden.

"Se minun tarvitsikin vain kuulla", María hymyili ja jatkoi:
"Rachid voi kertoa teille lisää sukumme tarinaa, sillä minun on palattava Selvadoradaan turvatakseni oma ja teidän selustanne."

Vielä ennen lähtöään María pyysi Azaelia kertomaan, jos hän tuntisi jonkun vampyyrin, joka voisi auttaa heitä suojelutoimissa Marcusta ja Georgea vastaan. Azael mietti hetken ja kaivoi taskunsa pohjalta Nylen hänelle kauan aikaa sitten antaman numeron.
"Tässä, tämä on Alfonso Vatoren numero. Hän auttoi isääni, kun tämä oli nuori. Uskon, että hänestä voisi olla apua", Azael sanoi ja auttoi Maríaa tallentamaan numeron puhelimeensa.

"Kiitos Azael. Ja tiedä, että olen pahoillani äitisi poismenosta", María sanoi.
"En minäkään ole", Azael virnisti.

Numeron tallennettuaan María halusi antaa Ritulle vielä jotain.
"Ritu, voi olla, ettemme näe pitkään aikaan. Mutta haluan sinun tietävän, että me maagit emme ole luonnoltamme pahoja, eikä sukumme voima ole jotain, jota tarvitsisi pelätä. Siksipä haluan antaa sinulle tämän paketin, joka on kulkenut sukumme naiselta toiselle."

"Naiselta toiselle?" Ritu kysyi.
"Niin, suvussamme on yleensä ollut tavallista, että joistakin naisista tulee maageja. Ei kaikista. Miehiä ei ole ollut kuin yksi tähän mennessä. Rachid on siis sukumme ainoa mies, jolla on taikavoimia. Mutta Rachid on poikkeuksellinen ja poikkeuksellisen voimakas sekä viisas. Siksi toin teidät tänne. Hänen huomassaan olette turvassa", María vastasi.

"Mutta ota tämä lahja ja päätä, mitä haluat sillä tehdä. Voit Rachidin avulla löytää mahdolliset sisäiset voimasi tai antaa lahjan eteenpäin jollekkin pojistasi. Kunhan vaalit, että sukumme perinne säilyy."

Paketista paljastui loitsukirja ja muutamia taikaesineitä.

***



Ja niin uusi luku alkoi Crossejen elämässä, hieman erilaisissa puitteissa kuin aikaisemmin.

Sekä hieman uudella kokoonpanolla. Perhettä siunattiin nimittäin jälleen yhdellä pojalla, jonka nimeksi tuli Baron Cross. Baron oli veljensä Flavianin ohella toinen perheen pojista, joista jommasta kummasta tulisi jokin päivä suvun uusi perijä.

____________________________________________________________________

Näihin tunnelmiin päätämme tämän pitkähkön osan. Sukuun saatiin kuin saatiinkin toinen perijäehdokas! Pelkäsin jo, kun Ritu paisui raskauden myötä, että tulisi vielä yhdet kaksoset, mutta onneksi ei sentään. Pääsette lapsosten kasvaessa sitten äänestämään Baronin ja Flavianin välillä, että kummasta tulee perijä. ;) Lisäsin sivuille muuten luettelon sivuhahmoista, sillä niitä pyörii tarinassa paljon. Sivuilta kannattaa käydä tsekkaamassa, jos on joku hahmo tyystin jo unohtunut! Päivittelen myös taaperoiden tiedot sukupuuhun asap.

Ja P.S. kiitos tarinoiden ilmoituksista! Olen ollut kouluhommien kanssa niin kiireinen, että en ole ehtinyt niitä lukea. Palaan lukemaan kyllä muita tarinoita, kunhan kiire hellittää. :)



9 kommenttia:

  1. Hienoa, että Ritu, Azael ja lapset pääsivät turvaan ja voivat ainakin toistaiseksi elää suhteellisen huoletonta elämää. Olen kyllä melko varma, että Marcus ja George ovat luultavasti hyvin kostonhimoisia ja yrittävät etsiä perhettä käsiinsä, ja valitettavasti ehkä vielä löytävätkin heidät joku päivä. En tiedä, miten se tulee lopulta tapahtumaan, jos se siis edes tapahtuu.Ehkä Azaelin on vaikeaa sopeutua turvatalon sääntöihin, ja joku päivä talon ulkopuolella liikkuessaan Marcus ja George saattavat löytää hänet ja perheen olinpaikka selviää tai jotain sen suuntaista? Se jää nähtäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ja hyvää pohdintaa jälleen! Azaelilla voi olla todellakin vaikeuksia hillitä itsensä ja luontonsa Glimmerbrookissa asuessa. Tulevaisuus siis näyttää, mitä tapahtuu. ;)

      Poista
  2. Ompas kolmoset suloisia! Jännittävää kun tämä tarina vaikuttaa niin taianomaiselta :) Jään seurailemaan. Mä linkitän sut ehdottomasti, mut saa linkitellä myös jos haluaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva ja tervetuloa lukemaan! Linkkailen sut myöskin. ^^

      Poista
  3. Luin tämän osan jo muutama päivä sitten, ja nyt vihdoin kerkeän myös kommentoimaan!
    Tarinoissa ylipäätään mun suosikkiosia on usein ne, jotka todella tapahtumarikkaan osan jälkeen hoitaa jälkipyykin ja osittain myös tilanteiden selittämisen, niinkuin esimerkiksi just tämä osa.

    Ihastuin Rachidin hahmoon välittömästi! Sillä on hauska tapa puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Äijä on myös varsin hauskannäköinen. Kolmoset on myös valloittavan suloisia, kuten myös kuopus Baron, jonka nimestä tykkään jostain syystä mahdottomasti. Jää mietytyttämään, millaisen valinnan Ritu tekee taikavoimien suhteen. Päätös kumpi tahansa, mitä Azael mahtaa olla asiasta mieltä?

    PS. Miulla blogissa Blackbeak clanin perheen toinen esittely! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja käyn tsekkaamassa sunkin postauksen piakoin. :)
      Ja kiva, että tykkäsit! Itselle tuntuu myös luonnolliselta kerrata aina vähän rytinän jälkeen sitä, mitä oikein tapahtuikaan ja miksi. Päässä kun on niin paljon ajatuksia aina osien ja tapahtumien suhteen, niin on hyvä kerrata, että saa kaiken tärkeän sanottua. Tulevissa osissa makustellaan uutta elämää ja varmasti kerrataan vanhaa siitä, miten Katin menetys vaikutti muihin ihmisiin.

      Ja voi Rachid! Pitää itselle ottaa kyseinen simi tallennettuna omaan tallennukseen ja pelata hänellä, sillä pidän Rachidista vähän liikaakin hahmona. :D Rachid on nyt pelissäni aikuinen kuten Maríakin, joten tulisi surku, jos mies vain mennä kuolisi taustahahmona. Kolmannessa persoonassa puhumisesta syytän viimeaikaista animeputkeani ja niissä esiintyneitä hahmoja xD.

      Ritulla on tosiaan iso päätös edessään: antaako voiman siirtyä vasta joillekkin pojista vai käyttääkkö mahdollisuus tulla maagiksi itse. Siitäkin kuulemme pian lisää. ;) Ja ihanaa, että tykkäät Baronin nimestä. Olen taipuvainen antamaan hahmoilleni erikoisia nimiä, sillä on kiva näin yliluonnollisessa tarinassa tuoda vähän erikoisuutta lisää nimienkin avulla.

      Poista
    2. Voin samaistua tohon nimijuttuun aivan täysin! Oon aina rakastanut fantasia ja scifi kirjallisuutta ja tv-sarjoja, ja tykkään antaa simeilleni nimiä varsinkin lempi kirjasarjoistani. Manon-sim pohjautuukiin lempparikirjasarjani (Throne of Glass) samannimiseen hahmoon, joka sattuu olemaan myös noita.

      Poista
  4. Oon niin myöhässä tänki lukemisen kanssa, mut nyt sai tän osan luettua viimein... :D

    Mutta tää oli tosi hyvä! Ja selvensi vähän joitain asioita ja pääsi taas hitusen syvemmälle tähän tarinaan. Rachid oli ihana lisäys tarinaan, ihanan huolehtivainen ja toi puhetyyli oli just ihana myöskin. :3

    Neljä poikaa, huh, siinä on urakkaa! Vielä ei ole yksikään noussut lemppariksi, mutta eiköhän näihinkin pääse syvemmin tutustumaan myöhemmin. Kunhan palailet tauolta! Sitä odotan innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Ja katsellaan nyt, miten ehdin pelailemaan, kiirettä on gradun kanssa ainakin toistaiseksi, mutta hengissä ollaan!
      Ja kiva että tykkäsit osasta, Rachid on kyllä itsellekkin todella rakas hahmo :D

      Poista