4. Muistatko, rakkaani mun?

Saapuessaan takaisin Newcrestiin oli Nyle tyrmistynyt nähdessään kaiken lumen, mikä oli laskeutunut maahan hänen poissa ollessaan. Hän harppoi kasaantuneissa kinoksissa kohti kotioveaan.

Sisälle päästyään hän päätti helliä treenaamisesta väsynyttä kehoaan kuumalla kylvyllä. Ei kylpyvesi Nylen asunnolla kovinkaan kuumaa ollut, mutta melkein lämmin vesi teki tehtävänsä kipeiden lihaksien rentouttamisessa. Lihassärky muistutti Nyleä ajoista, jolloin hänen kehonsa oli ollut hajoamispisteessä.

Alfonson pitämä puhuttelu oli rauhoittanut häntä silminnähtävästi. Hän oli oppinut hillitsemään janoaan ja samalla pitämään julkisilla paikoilla tapahtuneet kohtaukset loitolla. Muutamaan naapuriinkin hän oli uskaltanut tutustua.

Vaikka Nylestä tuntuikin tyhmältä leikkiä ihmistä ollessaan jotain muuta, hän ymmärsi Alfonson asettamat säännöt ja oli luvannut noudattaa niitä. Ihmisistä juomisesta hän ei ollut valmis luopumaan, mutta hän oli sitoutunut ruokailemaan yön pimeydessä ja samalla puhdistamaan uhriensa muistit.

Eräänä aamuna hän sai puhelun Alfonsolta, joka kertoi Nylen tapaavan tulevan seuralaisensa karaokebaarissa San Myshunossa. Seuralaisen nimi oli Miko Ojo ja Alfonso kuvaili häntä erittäin viehättäväksi nuoreksi naisenaluksi.
"Älä mokaa tätä Nyle", Alfonso oli sanonut ja painottanut, ettei suvaitsisi löytää ystäväänsä kaula syötynä treffien jälkeen.
"Yritän parhaani", Nyle virnisti ja sulki puhelimen. 

Illan tultua Nyle puki parhaimmat vaatteet päällensä ja suuntasi San Myshunoon. Karaokebaariin saavuttuaan Nyle huomasi, että Miko oli jo odottamassa häntä.
"Hyvää päivää, arvon neiti", Nyle hymyili ja kumarsi leikkisän ritarillisesti.
"Ei tarvitse noin muodolliseksi kuitenkaan ryhtyä", Miko kikatti ja johdatti Nylen sohvalle istumaan.

"Mhm, tuota.. Kuinka tunnet Alfonson?" Nyle kysyi takellellen. Hän oli inhonnut uusiin ihmisiin tutustumista, koska oli hyvin kömpelö uusissa tilanteissa.
"Tutustuin häneen ja hänen siskoonsa eräissä juhlissa", Miko hymyili.
"Mukavia ihmisiä. En kuvitellut, että vampyyrit kykenisivät sellaiseen ihmismäisyyteen."

"Ai, sinä tiedät", Nyle kohotti kulmiaan.
"Kyllä, Alfonso mainitsi myös minulle sinun olevan yksi heistä", Miko vastasi.
"Minä en kylläkään ole mikään kasvissyöjä, kuten he", Nyle töksäytti hiukan halveksivaa sävyä puheessaan.
"Eihän se minulle kuulu, miten ravitset itsesi. Kunhan et vahingoita minua."

"Eihän minulle tulisi mieleenkään vahingoittaa noin söpöä ihmistä", Nyle virnisti.
"Aww, olipas se ihanasti sanottu", Miko hymyili ja peitteli kasvoja käsillään.
Nylen mielestä Miko oli käsittämättömän kaunis ja oikeastaan kaikkea, mitä hän saattoi unelmakumppanilta pyytäkään. Mikokin tuntui pitävän hänen erikoisesta taustastaan paljon.

Illan pimetessä Miko ja Nyle jatkoivat keskusteluaan lasillisten ääressä baaritiskillä.
"Millainen parisuhde olisi sinun mielestäsi unelmiesi parisuhde?" Miko kysyi yllättäen.
"En oikeastaan tiedä", Nyle vastasi ja huikkasi baarimikolle: "Yksi hurmemira, kiitos".
"Niin, eihän sitä vielä oikeastaan tarvitsekaan", Miko naurahti.

"Minä olen ajatellut, että tulevaisuudessa minulla saattaisi olla monta kumppania", Miko jatkoi ja katseli Nylen kysyviä kasvoja mietiskellen.
"Olen siis polyamorinen."
"Ai, sillekin on oma terminsä nykyään", Nyle vastasi nyökytellen.

"En näe sitä suhteelle ongelmallisena", Nyle hymyili ja jatkoi: "En ole koskaan itsekään ollut vain yhteen ihmiseen sitoutuvainen. Mielestäni jonkinlainen monisuhde saattaisi olla minulle oikein toimiva järjestely."

"Hei, sehän kuulostaa mahtavalta", Miko vastasi käsiään levitellen. "Nykypäivän yhteiskunta on niin monogaaminen, ettei monisuhteita nähdä mahdollisuuksina", hän jatkoi.
Nyle hymyili. Hänestä tuntui, että Miko ymmärsi häntä paremmin kuin kukaan muu aiemmin.
"Meillä tuntuu olevan paljon yhteistä", Nyle sanoi silmät liimautuneena Mikoon.

"Niin tuntuu. Ja sitä paitsi vaikutat hyvin mielenkiintoiselta persoonalta", Miko vastasi posket punehtuen.
"Tapaammehan vielä toisen kerran?" Nyle huomasi sanojen karkaavan huuliltaan. Hän ei halunnut menettää mahdollisuutta tutustua Mikoon paremmin.

"Tottakai. Katuisin, jos en tutustuisi sinuun paremmin", Miko totesi ja veti Nylen pehmeään halaukseen. Nyle hätkähti elettä, mutta osasi rentoutua. Hän ei ollut ollut näin lähellä ketään muuttumisensa jälkeen.

"Eh, tuota. Kiitos tästä illasta. Minäkin haluan tavata sinut uudelleen", Nyle mutisi ja vetäytyi halauksesta pois päin. Hänen oli vieläkin vaikea hillitä halunsa upottaa kulmahapaansa Mikon kauniiseen verta sykkivään kaulaan.
"Ei se mitään, tiedän että sinun on vaikea hillitä itseäsi", Miko kuiskasi.

Ja niin heidän tiensä erosivat lämpimissä tunnelmissa.

Nyle hymyili miltei koko taksimatkan kotiin. Mikon tapaaminen oli sytyttänyt hänen sisällään sellaisen lämmön, jota hän ei ollut tuntenut aikoihin. Hän oli kyllä rakastanut erästä naista, mutta siitäkin oli jo kauan aikaa.

Sisälle päästyään Nylen ilme kuitenkin vakavoitui. Hänen sohvallaan istui naishenkilö, jota hän ei koskaan uskonut enää näkevänsä.
"Mitä... ihmettä?" Nyle henkäisi.

"Mitä? Oletko yllättynyt minut nähdessäsi?" Nainen kysyi käsiään levitellen.
"Meidänhän oli tarkoituskin tavata ennemmin tai myöhemmin."

"Mutta ei sinulla ole oikeutta tunkeutua minun asuntooni noin vain", Nyle pauhasi ja istui naisen viereen.
"Voi hyvänen aika", nainen lausahti sarkastisen yllättyneesti.
"Minä kuitenkin annoin sinulle elämän lahjan ja sinä et edes kutsu minua sisään", hän jatkoi.

"Muistat kai pikku lupauksesi, mikä tuli diilin mukana?"
"Voi Kat, onko minun pakko muistaa?" Nyle voihkaisi.
"Voinhan minä hiukan virkistää muistiasi..." Kat hymyili ja siveli Nylen reittä.

"Muistanet myös, kuinka lupauduit minulle? Vannoit, että rakastaisit ikuisesti? Muistatko, kulta?" Kat kuiskasi Nylen korvaan.
"Sinusta onkin tullut oikein komea ja voimakas vampyyrinuorukainen", hän jatkoi huuliaan lipoen.
"Kyllä minä muistan", Nyle vastasi hiljaa vaivaantuneena.

***

Kyllä Nyle muisti, kuinka he olivat hänen tyttöystävänsä Kat Caven kanssa suunnitelleet jo kauan muuttuvansa vampyyreiksi. Kat oli ollut herttainen nuori nainen, joka oli voittanut Nylen sydämen heti ensisilmäyksellä. He olivat päätyneet yhteen myös siksi, että heitä yhdisti tietynlainen vajavaisuus ja kaipaus muuttaa itseään paremmaksi. 

"Oletko varma, että tämä toimii?" Nyle oli kysynyt Katin kerrottua saavansa käsiinsä myrkkyä, joka muuttaisi heidät pysyvästi vampyyreiksi. 
"Olen varma", Kat oli vakuuttanut ja hymyillyt. He olivat olleet omien kehojensa vankeja jo liian kauan ja halunneet muuttaa muuttamatonta. Nyt heille oli tarjoutunut siihen mahdollisuus.

Vaikka Nylen mielestä Kat oli ollut kauneinta maailmassa, yhteiskunta ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan. Kat oli joutunut kärsimään vuosia kestävää pilkkaa ulkonäöstään ja täten hän halusi samalla muuttua kauniiksi kuolemattomaksi, että kostaa voimillaan häntä vahingoittaneille ihmisille. Nylen keho oli puolestaan heikentynyt hänen sairastamansa verenvuototaudin, hemofilian tähden. 

"Olen varma, että tämä on oikea päätös. Minusta tulee ikuisesti kaunis ja sinä saat vahvan ja virheettömän kehon", Kat oli vakuuttanut ja luvannut, että muuttaisi Nylen vampyyriksi oman muutoksensa jälkeen. 
"Tavataan kolmen päivän päästä museossa. Siinä missä me aina tykkäsimme käydä", hän oli kuiskannut, suudellut Nyleä huulille ja poistunut myrkkypullo käsissään. 

Nylen sydän oli pamppaillut hänen noustessaan portaita museon yläkertaan. Hän oli tiennyt, että Katin syleilyyn antautuessaan ei olisi enää tietä takaisin. Hän hävittäisi viimeisetkin merkit muutoksestaan ja kuolisi. 

"Kat? Sinäkö se olet?" Nyle oli kysynyt epäuskoisena ja tuijottanut tyttöystävänsä valkoisena hohtavia silmiä. 
"Minäpä hyvinkin", Kat oli hymyillyt ja paljastanut kulmahampaansa. 

"Voi kulta, näytät niin... kokonaiselta ja kauniilta", Nyle oli hymyillyt saamatta silmiään irti Katista. 
Niin Nyle oli mennyt tekemään lupauksen, joka sinetöisi häntä läpi koko pitkän elämänsä. Hän oli rakkauden huumassa laskeutunut polvilleen ja kosinut Katia, samalla suostuen muuttamisen mukana tuleviin ehtoihin. 


"Kun tapaamme seuraavan kerran, menemme naimisiin. Myrkyn mukana tulee paljon hyvää, mutta kaikkea ei saa ilmaiseksi. Vampyyriksi muututtuasi ainoa varjopuoli on se, että sinun lapsistasi ainoastaan punahiuksisten geenin omaavat voivat enää saada omia lapsia."

***

"Niin, käytännössähän me olemme vieläkin kihloissa", Kat lausahti maireasti.
Nyle katseli kengänkärkiään. Hän oli täysin unohtanut lupautuneensa Katille herättyään. Kaiken kaikkiaan häntä nolotti muistella entistä siirappista ja haurasta itseään.
"Kyllä minä sen tiedän..." Nyle mutisi.

"Nyle, rakkaani. Mikään ei ole muuttunut. Me voimme jatkaa elämäämme samaan tapaan kuin ennenkin", Kat vakuutti ja kosketti Nylen kättä. Nyleä kylmäsi ajatus avioliitosta, mutta samalla jokin pieni osa hänen sisällään kaipasi sitä, mitä heillä oli Katin kanssa ollut. Heidänhän oli ollut tarkoitus jatkaa ikuista elämäänsä yhdessä, voimakkaampina.

"Meillä on paljon, mikä jäi kesken. Paljon kostettavaa ja paljon kehitettävää", Kat kuiskasi ja otti Nylen käden omaansa.
"Kyllä minäkin kaipaan sitä, mitä meillä oli", Nyle kuiskasi hiljaa..

 .. ja veti Katin intohimoiseen suudelmaan. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä oli tekemässä. Katin näkeminen herätti niin paljon tunteita hänen sisällään, ettei hän kyennyt hillitsemään itseään kauempaa.
"Sinetöimmekö me lupauksemme viimein? Tässä ja nyt?" Kat kysyi suudelman päätyttyä silmät loistaen.

"Kyllä, näinhän sen kuuluikin mennä. Sinut oli tarkoitettu vaimokseni jo suunnitelman alusta lähtien", Nyle lausahti ja pujotti sormuksen Katin sormeen. He eivät tarvinneet mitään häitä, vaan he toimittaisivat viralliset paperit avioliittoa varten toimistoon jälkeenpäin. Tärkeintä oli, että lupaus oli täytetty. He olivat vihdoin löytäneet toisensa. 


---
No nyt potkaistiin iso vaihde käyntiin viimein! Ensin vähän lämmiteltiin ja tutkiskeltiin rauhassa ja nyt lähdetään menemään rytinällä eteenpäin. ;)    

 Tähän alle vielä hiukan lisätietoa Katista. Kat on siis Nylen entinen tyttöystävä, nykyinen vaimo.

Tavoite: Yhteiskunnan vihollinen
Piirteet: Ilkimys, Paha, Itsevarma, Katala

Oikein hyvää äitimateriaalia, eikös!