3. Miten mä susta teen kunnon vampyyrin?

~ Tervetuloa kolmannen osan pariin! Myönnän liittäneeni tämän osan otsikkoon elokuvareferenssin, mutta siitä syytettäköön YouTuben ihanaa ja ihmeellistä maailmaa. Pahoittelen Vatorejen luona otettujen kuvien tummuutta, sillä en älynnyt vasta kuin kuvat otettuani, että ko. taloudessa ei ole kunnon valoja.

---

"Verenhimo, laannu jo pois,

Sammu silmistä hullu kiilto, 

Rauhan ja tyynen jos sois,

Umpeudu sielun musta viilto."

Nyle hieroi silmiään. Hän ei tunnistanut paikkaa, mistä oli herännyt. Muistikuvat edellisestä illasta olivat ikään kuin harmaan sumun peitossa. Hänen kylkeään aristi ja siihen oli noussut ikävän näköinen mustelma. Mitä hän oli mennyt tekemään? Kuka oli satuttanut häntä?

"Istu alas ja kuuntele", mies kehotti hieman lempeämpi ilme kasvoillaan. 

"Pelastimme sinut Newcrestin puistosta eilen illalla. Olit miltei kohmettunut kuoliaaksi ja vampyyrienergiasi oli loppumaisillaan. Olisit voinut kuolla hölmöilyihisi", hän jatkoi.

 Nyle tuijotti miestä epäilevä ilme kasvoillaan. Mitä mies luuli hyötyvänsä auttamisesta?

"En minä tarvitse sinua äidikseni minua kaitsemaan", hän sähähti ja puristi kätensä nyrkkiin. 

"Ikävä kyllä, tarvitset. Meillä vampyyreillä on ollut tapana pitää yhtä ja samalla varmistaa, ettei kukaan aiheuta suurta tuhoa ihmisten keskuudessa liikkuessaan", mies vastasi napakasti. 

Nyle pyöritteli silmiään. Hän ei ollut kuvitellut, että joku yrittäisi koulia hänestä kilttiä kasvissyöjävampyyria.

"Ensinnäkään en tiedä, kuka sinä edes olet, ja toiseksi kukaan ei määrää minua", Nyle intti vastaan. 

"Minä saan vaikka juoda koko kylän tyhjäksi verestä ja sinulla ei ole siihen yhtään sananvaltaa!"

Mies huokaisi ja katsoi Nyleä suoraan silmiin. 

"Minä olen Alfonso Vatore ja olen laittanut ojennukseen ainakin sata sinun kaltaistasi rääpälettä. Uskallakin kyseenalaistaa yhteisömme sääntöjä." 

Nyle tuijotti Alfonsoa tyrmistyneenä. Miehen sanat olivat kairautuneet hänen sisimpäänsä kuin jääpuikot ja ravistelleet häntä ojennukseen. Tässä miehessä oli samalla jotain kylmäävän pelottavaa kuin ystävällistä lämpöäkin. 

"Noniin, puehan päällesi ja tule alakertaan. Selitän siellä paremmin, mikä tämän kaiken tarkoitus oikein on", Alfonso komensi nyt jo hymyillen. 

"Pah, mokomakin päivänsäde", Nyle murahti ja raahusti Alfonson osoittamaan suuntaan suihkuun. Kylmä vesi kirveli hiukan hänen vielä ruhjeilla olevalla ihollaan. Muistikuvat eilisestä nujakasta palailivat pikkuhiljaa Nylen mieleen.

"Äsh, ehkä minun pitäisi hiukan rauhoittua", hän huokaisi ja käveli portaat alas ravistellen viimeisiä pisaroita hiuksistaan.

"Nyt olemme vihdoin kaikki saman pöydän ääressä. Tässä on siskoni Silvana Vatore", Alfonso esitteli ja nyökkäsi nuorta naista kohden. 

"Ja tässä pelastamamme huligaani -"

"Nyle, Nyle... Cross". 

"Hienoa, hauska tutustua Nyle", Silvana hymyili ja jatkoi: "Oletko omaa sukuasi Cross, vai onko nimi keksitty?"

"Keksin sen itse", Nyle sanoi ja kohautti olkiaan. "En halua tulla tunnistetuksi uudessa muodossani."

"Riehumisesi tuntien onkin hyvä, etteivät sukulaisesi saa tietää sinun olevan vampyyri", Alfonso vastasi ja jatkoi: "Oletko aina ollut yhtä temperamenttinen, vai onko vampirismi sekoittanut pääsi täysin?"

"En oikeastaan. Vampyyriksi muututtuani olen huomannut, että mielialani vain vaihtelevat yhtäkkiä laidasta laitaan", Nyle vastasi ja levitteli käsiään.

"Ei niinkään, että olisin paha luonnostani. En vain tunnu voivan tälle mitään." 

"Kyllä, asialle voi tehdä jotain. Siksi toimme sinut tänne", Alfonso hymyili. 

"Ymmärrän, ettet halua ryhtyä hankkimaan ravintoasi hurmekasveista kuten me, mutta voimme antaa sinulle neuvoja malttisi säilyttämiseen ja verenhimon hillitsemiseen. Voimme kouluttaa sinusta menestyvän, mutta hillityn vampyyrin."

"Sinun ei tarvitse muuten muuttaa elämääsi, kunhan vain käyttäydyt ihmisten ilmoilla", Silvana jatkoi. 

"Saitte diilin. Otan tarjouksen vastaan", Nyle hymyili ja naksutteli rystysiään. Ehkä hän voisi oppia hillitsemään itsensä ja samalla kehittää saalistustaitojaan. Kaikki harjoitus olisi hyväksi hänen keholleen. 

***

Ja niin alkoi Nylen teorian täytteinen vampyyrikoulutus. Alfonso perehdytti hänet ensin hurmekasveihin siltä varalta, ettei verta ei olisi aina saatavilla. Hurmepakkauksia oli Alfonson mukaan hyvä säilyttää jääkaapissa pahimman varalta. 

Nyle sai myös ohjeistusta vampyyrivoimien käyttöön. Silvana neuvoi hänelle, kuinka tainnutusloitsu oli tehokkain langettaa ihmisten päälle siten, ettei se lävähtänyt päin omia silmiä. Nyle ei vain tuntunut heti oppivan tekniikkaa kunnolla...

Illan pimeydessä Alfonso opetti Nylelle myös kuinka pimeätä muotoa ja sen tuomia voimia hallittiin. 

Nyle oli luullut, ettei kasviravinnolla elävästä Alfonsosta olisi mitään vastusta leikkimielisessä voimien koettelussa, mutta pian hän huomasi roikkuvansa ilmassa yhden käden varassa. 

Alfonso laski hengästyneenä huohottavan Nylen pehmeästi alas. Monta päivää kestänyt vampyyritreeni oli ollut paljon fyysisempää ja energiaa kuluttavampaa kuin Nyle oli kuvitellut. Hikipisarat putoilivat hänen otsaltaan ja hän tunsi olonsa voipuneeksi.

"Oletko kunnossa?" Alfonso kysyi huolestuneena ja tarjosi kättään avuksi ylös nousevalle Nylelle.
"Ehei, ei tässä mitään hätää ole", Nyle vakuutteli ja pyyhki hikeä otsaltaan.

"Hyvä kuulla," Alfonso hymyili ja taputti Nyleä olalle.
"Olet ollut hyvä oppilas. Tee kuten sanoin ja sinusta tulee vielä jotakin suurta. Sopeudu ihmisyhteiskuntaan, hanki työ ja kokeile ehdottamaani deittailua."
"Ja jos tarvitset vielä apua, minä ja Silvana olemme täällä sinua varten."

"Olen itseasiassa järjestänyt sinulle sokkotreffit erään ystävättäreni kanssa huomiseksi. Älä tyri tätä mahdollisuutta Nyle. Tiedän, että sinussa on jotain hyvääkin kovan ulkokuoresi alla", Alfonso jatkoi ja iski silmää.
"Kiitos", Nyle sai sanottua häkellykseltään.