2. Välikohtaus kuntosalilla

~ Jo toista osaa pukkaa näin heti peräkanaan!
---

Vaikka Nyle tunsi itsensä voimaantuneeksi juotuaan janonsa sammuksiin, hänen kehonsa tilaa säätelevä energia ei palautunut sitten millään. Nyle oli harjoittanut vaikeimpina aikoinaan meditaatiota ja hän ajatteli sen auttavan suurimpaan uupumukseen. Meditoinnista tulikin nopeasti osa Nylen iltarutiineja.

Meditoinnin lisäksi Nyle huomasi pian tarvitsevansa myös unta. Hän oli luullut, että vampyyriksi muututtuaan hänen ei tarvitsisi ummistaa silmiään seuraavaan sataan vuoteen, mutta hän oli ollut tässäkin suhteessa täysin väärässä. Nyle oli joutunut myöntämään, ettei tiennyt kauan unelmoimastaan elämäntyylistä juurikaan mitään.

Iltapäivä alkoi hämärtää ja lumihiutaleet putoilivat hiljalleen kylmentyvässä säässä. Nyle raotti silmiään ja heitti jalkansa sängyn reunan yli. Koska ihmisille normaali päivärytmi ei enää sopinut Nylen elämäntyyliin, joutui hän rytmittämään unensa uudelleen. Tavallisesti Nyle olisi herännyt aikaisin aamulla, mutta nykyään hän venytti uniaan päivän hämärtymiseen asti.

"Ah, vanha kunnon kahvin tuoksu", Nyle myhäili laittaessaan kahvia tippumaan.
Kahvinkeittimen porina oli yksi niistä äänistä, mistä hän ei ollut valmis luopumaan. Hänen täytyi saada aina herättyään kupillinen mustaa kahvia värittämään mustaa sieluaan.

Nyle hörppäsi keittämäänsä kahvia ja irvisti. Kahvi ei enää maistunut samalta kuin hän muisti. Sen maku oli muuttunut syleilevän pehmeästä kitkeräksi litkuksi, joka poltti hänen sisuskalujaan. Onnekseen Nyle oli huomannut, että hyvissä voimissa ollessaan kahvi ei vahingoittanut hänen kehoaan merkittävästi. Hän oli tähän mennessä pystynyt pitämään kaikenlaiset juomat alhaalla.

Kaiken kaikkiaan Nylestä tuntui mahtavalta. Hänen lihaksiinsa oli tullut paljon enemmän voimaa kuin ennen ja hän jaksoi juosta pitkiäkin lenkkejä hengästymättä. Moraaliongelmat eivät olleet ensimmäisen saalistuskerran jälkeen painaneet miehen mieltä, sillä hän oli vältellyt paikkoja, missä oli paljon ihmisiä. Nyle oli saalistanut lähinnä yöaikaan, eikä oikeastaan pannut merkille, kehen kulmahampaansa iski.

Tänään hän oli kuitenkin päättänyt koetella rajojaan kuntosalilla.

 "Tämäkö muka idyllinen kuntosali?" Nyle mutisi itsekseen saavuttuaan Newcrestiin nousseen uuden kuntosalin pihaan. Aurinko ei ollut vielä kunnolla laskenut, joten hän joutui turvautumaan mustaan sateenvarjoonsa liikkuessaan ulkona.

Rakennus ei näyttänyt kovinkaan kummoiselta, mutta Nyle ajatteli antaa sille mahdollisuuden. Hänellä olisi myös mahdollisuus tutustua muihin lähistöllä asuviin simeihin kuntoilun yhteydessä, vaikkakin ihmisiin tutustuminen oli asia, mitä Nyle inhosi kaikkein eniten.

Nyle katseli pukuhuoneeseen päästyään ympärilleen, ja totesi sen onnekseen tyhjäksi. Ehkä ketään ei kiinnostanut lähteä kuntoilemaan pimeässä talvi-illassa?

Yläkertaan kiivettyään Nyle asettautui mukavasti kuntolaitteeseen testaamaan voimiaan. Nukkuessa palautuneet voimavarat virtasivat hänen kehossaan valtoimena ja huusivat päästä käyttöön. Ongelmana oli vain se, että heti paikalle saavuttuaan Nyle haistoi sielunsa sopukoissa kanssakuntoilijoiden veren hajun. Se kutsui häntä luokseen.

"Hei! Tervetuloa treenaamaan. Olen tämän kuntosalin valmentaja Toni, voin auttaa sinua kuntoilussa", mies tervehti käveltyään nyrkkeilysäkiltä Nylen luokse.
Miksi kukaan ei antanut hänen olla rauhassa?

"Kiitos, mutta minua ei kiinnosta. Poistu", Nyle vastasi hampaitaan kiristellen.

"Älä viitsi olla noin töykeä, yritin vain tehdä työtäni", Toni ärähti ja Nyle kuuli miehen sykkeen kiihtyvän.

"Kuule", Nyle aloitti ja laski kätensä pois kuntoilulaitteelta.
"Minähän sanoin jo, että minua ei kiinnosta. Voit ihan hyvin mennä kuolaamaan noita juoksumatolla juoksevia naisia. Kunhan poistut silmistäni", Nyle huokaisi ja teki jo lähtöä.
"Ihme moukka. Opettelisit ensin käyttäytymään", Toni murahti.
"Sietäisit saada selkääsi", hän jatkoi.

"Tietäisitpä vain, että voisin murskata sinut palasiksi", Nyle mutisi hiljaa. Kuntoilulaitteesta noustessaan hän kiehui niin paljon raivosta, että hänellä oli vaikeuksia hillitä itsensä.
"Joisin sinusta pois sen kaiken itsekeskeisyyden ja iloisuuden. Jättäisin yksin pimeyteen kuivumaan."

 "Tuhoaisin niin, ettei sinusta jäisi mitään jäljelle. Minuun verrattuna olet vain kuolevainen ihminen", Nyle jatkoi.
Toni perääntyi pari askelta ja tuijotti Nyleä kauhuissaan.
"Mene pois! Älä koske minuun!"

Nyle ei ollut kuitenkaan kiinnostunut tappelemaan Tonin kanssa. Hän suuntasi askeleensa alakertaan ja tuijotti lasittunein silmin pukuhuoneesta tulevaa naista. Hän oli niin kaunis ja hänen verensä tuoksui niin hyvälle.
"Hei! Mitä sinä-", nainen henkäisi, kun Nyle laski kätensä tämän hartioille.

"Nautin sinusta", Nyle kuiskasi ja upotti hampaansa tämän kaulaan.
Mitä Nyle ei ollut ottanut huomioon, oli se, että kuntosali oli hyvinkin julkinen paikka. Että kaikki voisivat nähdä, mikä hän tosiasiassa oli miehiään.

"Mikä pervo sinä luulet olevasi?!" Nyle havahtui huutoon kesken ruokailun. Hänen ei olisi pitänyt antaa itsekurinsa pettää julkisilla paikoilla.

"Päästä irti hänestä!" mies huudahti ja löi Nyleä kasvoihin niin kovaa, kuin jaksoi. Nyle ei ehtinyt väistää iskua verenjanonsa huumassa, vaan karjahti kivusta miehen käden osuessa hänen silmäänsä.
"Ei tämä ole sitä, miltä se näyttää!" Nyle älähti.

Mies ei kuitenkaan kuunnellut, vaan hyökkäsi arvaamattoman Nylen kimppuun. Nyle luuli voittavansa hänet helposti uusien voimiensa ansioista, mutta hänen vastuksensa oli treenannut salilla selkeästi tätä ottelua varten.

"Nyt sinä lähdet, tai minä kutsun poliisit!" mies meuhkasi ja alkoi retuuttaa Nyleä kohti kuntosalin ulko-ovea. Nylestä oli nöyryyttävää joutua salimiehen pieksemäksi ja vielä muiden silmien alla. Mikään ei ollut Nylen mielestä nöyryyttävämpää, kuin näyttää heikkoutensa muille.
"Mennään mennään.."

"Mikähän tuotakin huligaania vaivasi?" tappelua seurannut mies kysyi kaveriltaan.
"En tiedä, hän näytti käyttäytyvän muutenkin kummallisesti", toinen vastasi.

Nylen päässä pyöri. Hävitty tappelumatsi oli käynyt kovaksi sekä hänen itsetunnolleen, että keholleen. Miehen nyrkkien iskut olivat tehneet hänen olonsa sekavaksi. Mikä päivä tänään oli? Mihin hän oli matkalla? Kenen veri tuoksui hänen nenässään? Nyle hoiperteli lähimmälle puistonpenkille selvittämään päätään.

Väsymyskin alkoi painaa Nylen mieltä. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että elintoimintoja säätelevä vampyyrienergia kuluisi loppuun tappelun tuoksinassa niin nopeasti. Hän ummisti silmänsä ja nukahti saman tien syvään uneen.

***

Herätessään Nyle oli aivan jossain toisaalla.
"M-mitä hemmettiä...", Nyle mutisi.

Nylen päässä pyöri edelleen. Verenhimon paljastama pimeä vampyyrimuoto ei ollut myöskään ottanut haihtuakseen.

Hänen sänkynsä vieressä seisoi mies, jota Nyle ei tuntenut entuudestaan. Miehen silmien terävä katse olisi voinut leikata kiveäkin. Huulensa mies oli puristanut tiukaksi viivaksi.
"Olen hyvin pettynyt sinuun", hän lausahti ja katsoi sekavana hourailevaa Nyleä halveksiva ilme kasvoillaan.