8. Uusi alku

"Miksi tulit vaivaamaan minua?" Kat kysyi kummissaan. Hän oli saanut hädänsekaisen puhelun Nyleltä, joka tahtoi tavata.
"Onko lapsille sattunut jotain?" hän jatkoi kyselyään eksältään, joka näytti pyörtyvän siihen paikkaan.

"Mi- Minä.. purin Mikoa ja hän..", Nyle haukkoi henkeään ja haroi hiuksiaan hermostuneena.
"Minä olen HIRVIÖ!"
"Mitä, jos olen vaaraksi lapsillekin? Hehän ovat vielä lihaa ja verta", hän jatkoi paniikinomaista mantraansa.

"Nyle, rauhoitu."
"Mitä ihmettä sinä sekoilet?" Kat kysyi huolissaan.
"Onko Miko kunnossa? Missä lapset ovat?"

"Minä olen maailman surkein isä ja puoliso. Ole kiltti, ja ota lapset pois minulta", Nyle aneli kyyneleet silmissään.
Kat katsoi häntä edelleen yhtenä kysymysmerkkinä. Hän ei ymmärtänyt, miksi Nyle oli yhdestä puremasta niin poissa tolaltaan.

"Enkä ota. Minä olen ollut vielä huonompi vanhempi, kuin sinä koskaan", Kat huokaisi.
"Nyt otat itseäsi niskasta kiinni. Sinä olet purrut ennenkin ihmisiä Nyle. Sinä olet vampyyri."

"Mutta minähän olen tehnyt maailman hirvittävimmän teon.."
Nyle mutristi huuliaan ja näytti toivottomalta. Hän ei ollut tiennyt muuta keinoa, kuin anella Katilta apua. Hän uskoi todella olevansa myös vaaraksi lapsilleen.

"Mene kotiisi selvittämään tämä tilanne. Sinä tulet pärjäämään lasten kanssa ihan hyvin", Kat huokaisi.
"Kaipa minä sitten teen niin", Nyle mutisi.

"Olen ihan tosissani. Et voi juosta minun luokseni aina, kun teille tulee vaikeaa. Olet itse päättänyt jatkaa suhdettasi ihmisen kanssa", Kat lausahti hiljaa ja viittilöi Nyleä ovelle päin.

Nyle nyökkäsi melankolisena ja suuntasi askeleensa ulos. Kat pysäytti hänet vielä hetkeksi ja pudotti jotakin hänen käteensä. Se oli vihkisormus.
"Meidän tarinamme on nyt ohitse. Hyvästi Nyle."

***

Nyle palasi kotiinsa murheen murtamana. Hän ajatteli, että lämmin kylpyvesi auttaisi sulkemaan hänen tekonsa synnyttämiä haavoja ja rentouttamaan häntä. Mutta kylvyllä oli aivan päinvastainen vaikutus, sillä se tuntui Nylestä pikemminkin helvetin kattilalta, joka korvensi häntä synneistään.
Kyyneleet putoilivat hiljaa Nylen poskilta ja sekoittuivat kylpyveteen.

Hän halusi mieluummin hukkua, kuin tunnustaa hyökänneensä rakkaansa kimppuun.

Nyle puki vaatteet päälleen ja pyyhki vesivanat poskiltaan. Hän ei voinut velloa syyllisyydessä lopun ikäänsä, vaan hänen olisi kohdattava totuus.
Ja samalla myönnettävä oma todellinen luontonsa.
"Hyvä on, nyt menet puhumaan hänen kanssaan", Nyle kuiskasi itselleen.

Kylpyhuoneen ovesta ulos astuessaan Nylen verkkokalvoilla välähti muistikuva Mikosta makaamassa lattialla elottomana hänen edessään.

Miten he selviäisivät tällaisesta kauheudesta?

"Anteeksi, että olen olemassa. Anteeksi, että olen tällainen", Nyle voihkaisi ja tarttui Mikoa käsivarresta.
"En olisi ikinä saanut satuttaa sinua."
Miko hymyili väsyneesti kyyneleet silmissään. Päivä oli ollut hänelle rankka ja täynnä kipua, mutta hän ei voinut olla vihainen Nylelle enää kauempaa.
"Saat anteeksi", Miko kuiskasi.

"Minun olisi pitänyt ymmärtää, että et voi elää hurmepakkauksilla kauaa", hän jatkoi.
Nyle katsoi Mikoa hiljaisena. Hän ei ymmärtänyt, miten oli ansainnut tällaisen kumppanin.

"Haluan, että pyydät minulta jatkossa, jos tarvitset vertani", Miko sanoi ja jatkoi:
"Annan sinulle luvan juoda ranteestani. Tiedän, että tarvitset sitä. Olet aivan kalpeakin."
"O-oletko varma?" Nyle kysyi huolissaan, mutta Miko vain nyökkäsi.

Nyle upotti hampaansa kevyesti Mikon ranteeseen ja joi. Hän loi välillä huolestuneita silmäyksiä Mikoon, mutta tämä vain hymyili luottavaisesti.
"Veit minut viimeksikin lepäämään, kun pyörryin verenjuontisi seurauksena. Ei ole sinun syytäsi, että tarvitset verta elääksesi", Miko hymyili.
 
Nylestä tuntui, että kivi olisi pudonnut hänen sydämeltään. Miko oli hänelle kiitollinen, vaikka hän oli paniikissa vienyt tämän sänkyyn makaamaan ja soittanut Katille pyytääkseen neuvoa. Nyle ei ollut paras käsittelemään tunteitaan hätätilanteissa, mutta hänestä tuntui, että tämä tilanne alkaisi viimein olla ohi.

"Kiitos Miko, en voi kuvata sanoin, miten helpottunut olen siitä, ettet vihaa minua", Nyle huokaisi pyyhkiessään verta suupielistään.
"Miksi minä sinua vihaisin?" Miko naurahti ja jatkoi hieman naurahtaen:
"Ymmärrän hyvin, että olen vastustamaton."

"Sitä sinä oletkin. Pyydän vastaisuudessa, jos tarvitsen apua", Nyle vakuutti ja siveli Mikon poskea.
"Hyvä. Me selviämme mistä vain, jos tahdomme", Miko hymyili.
"Mutta tänään olisi vielä juhlittavana kahdet syntymäpäivät", hän jatkoi ja lykkäsi suklaakakun pakkasesta Nylen syliin.

"Synttärit?" Nyle älähti hämmästyneenä ja piteli kakkua käsissään.
"Niin, kaksosten, senkin hölmö", Miko nauroi.

Ja kaikesta kuohunnasta huolimatta päivä päätettiin Azaelin ja Abigorin synttäreihin.

Abigorille generoitui lapsuuden tavoitteeksi vikkelä viikari ja hänen ensimmäinen piirteensä on kasvissyöjä.

Azaelista puolestaan tuli lapsinero tavoitteinen ja hänen ensimmäinen piirteensä on paha.

***

Samalla Miko sai pitkään odottaneen muodonmuutoksen.

Mikon muodonmuutoksen lisäksi koki koko Crossejen talo täysremontin. Mikon politiikkaurasta ja Nylen agenttiuralta säästettyjen varojen avulla taloon saatiin laajennettua kunnon huoneet kaikille lapsille. Samalla remontilla sinetöitiin se, että Miko jäisi asumaan Nylen ja lasten kanssa sinne pysyvästi.

Uusi talo ja uusi keittiö isoine pöytineen merkitsi Nylellekkin uutta alkua. Hänellä oli nyt perhe, missä oli kolme ihanaa lasta. Hänellä oli perhe, johon kuului myös tyttöystävä, joka ei hetkahtanut hänen todellista luontoaan.

Perheeseen kuului myös aika ajoin Crossejen luona vieraileva Akira. Nylestä oli mukavaa pitää hyvät välit Mikon seurustelukumppaniin, sillä hän uskoi, että luottamus oli hyvä perusta mahdollisten erimielisyyksien varalle.

Myös Alfonso oli Nylelle kuin perheenjäsen. Nyle arvosti sitä, että kaikista kommelluksista huolimatta tämä oli pysynyt hänen parhaana ystävänään.

 Vaikka heidän perheeseensä oli mahtunut lähiaikoina myös paljon surua, toivoi Nyle, että uusi talo tarjoaisi heille myös mahdollisuuden onneen.

Onnen hetkiä saatiin ainakin kokea aika ajoin syntymäpäivien muodossa.

--------------

Ja näin saatiin osa pakettiin ja samalla tähyiltiin jo hieman kauemmas tulevaisuuteen! Teijakin kasvoi viimein taaperosta varsin suloiseksi lapsukaiseksi. Hänen tavoitteekseen tuli seurapiirisim ja ensimmäiseksi piirteekseen erakko. Kasvun myötä sai vanha taaperohuonekin hieman päivitystä.

Mitä tykkäätte remontista? Olen siihen ainakin itse varsin tyytyväinen. Olen haikaillut tämän osan kirjoittamisesta jo jonkin aikaa, ja oli mukavaa saada se vihdoin ulos! Ihana kandi, kun vie aikaa kirjoittamiselta...