9. Nujakointia ja yhteisiä unelmia

~ Hei taasen! Olen palannut. Kandi on vihdoin palautettu ja kesälomakin kolkuttelee ovella. Vihdoinkin on taas aikaa kirjoittaa!

Nylen uuden perheen alku oli ollut kivinen, mutta kun aikaa kului, alkoivat asiatkin sujua mallikkaasti. Miko oli edennyt politiikkaurallaan hyväntekeväisyysjärjestön johtajaksi ja Nyle tavoitteli tähtiä omalla agenttiurallaan. Kaksoset viihtyivät hyvin uuden siskonsa seurassa ja Katistakaan ei ollut kuulunut vähään aikaan mitään.

Eräänä viikonloppuisena aamuna Abigor ja Azael olivat kömpineet syömään aamupalaa keittiöön Teijan vielä nukkuessa.

"Huomasin, että tässä lähellä on puisto. Mennäänkö sinne tänään?" Abigor kysyi mutustaessaan viimeistä suupalaansa. Häntä kiinnosti erityisesti päästä leikkimään puiston merirosvolaivaan.

"Ai siihen nössöjen puistoon, vai?" Azael naurahti ja kohautti olkiaan.
"Lyön vaikka vetoa, että lasket allesi pelosta ennen kuin ehdit noustakaan laivan korkeimpaan osaan."

"E-en minä ole mikään nössö", Abigor vastasi mutristaen suutaan. Hän ei pitänyt veljensä koppavasta asenteesta.

"Kyllä minä uskallan nousta tähystystorniin! Usko pois!" Hän intti.

"Hei, minä olen Abigor ja minä olen nössö", Azael imitoi ja nauroi makeasti.
"Minä sinulle nössöt vielä näytän!" Abigor henkäisi ja lähti samoin tein juoksemaan kohti lähintä puistoa.

"H-hei! Ei tuo ole reilua! Odota, senkin typerys!" Azael huusi veljensä perään hämillään.

"Noniin, nyt näytän sille ääliölle närhen munat", Abigor mutisi itsekseen ja kapusi merirosvolaivan tikkaita niin nopeasti kuin kykeni. Azael yritti juosta hänen perässään, muttei ehtinyt tikkaisiin ennen veljeään.

"Tule alas! Minun piti olla ensin!" Azael valitti ja yritti repiä veljeään alas telineestä.

"Enkä tule! M-I-N-Ä olen nyt merirosvolaivan kuningas!" Abigor hihkaisi ja katseli ympärilleen kädet lanteillaan. Hän oli iloinen siitä, että Azael oli saanut nenilleen.

"Ei merirosvoilla ole kuningasta, senkin urpo", Azael naurahti ja tarttui ruoriin vastahakoisesti.
"Minulla on kuule paljon enemmän valtaa tämän laivan kapteenina, sillä voin kääntää tätä ruoria!"

"Sanot vain niin, koska et kestä häviötäsi, nössö", Abigor virnisti tornista. Azael ei näyttänyt vastaukseen kovin tyytyväiseltä, sillä hän oli hetken hiljaa ja keskittyi ruorin pyörittämiseen.

"Tämä on ihan tyhmää. Anna minun tulla ylös!" Azael nurisi ja paukutti nyrkillään telineen lautaseinää.
"Ei, enkä anna", Abigor vastasi ja jatkoi tähyilyä ikään kuin ei kuulisikaan Azaelin valitusta.

"RRÄYH! Mitäs täällä kinastellaan? Minä olen suuri ja iso merihirviö, joka syö kaikki nujakoivat leikkijät suihinsa!" Miko huudahti ja pomppasi telineen takaa heilutellen käsiään ilmassa.
Azael ja Abigor säpsähtivät huomatessaan "hirviön" ja purskahtivat nauruun.
"Anteeksi äiti, ei me enää riidellä", he vastasivat kuorossa.

Äidiksi kutsuminen lämmitti kummallisella tavalla Mikon mieltä. Hän hymyili ja patisti kaksoset sisälle syömään.

Azael ja Abigor palasivat sisään Mikon saattelemana. Miko oli antanut etenkin Azaelille kunnon läksytyksen siitä, kuinka sisaruksia tuli kohdella kunnolla. Azael oli luvannut olla kiltimpi jatkossa, muttei tosiasiassa edes sitoutunut pitämään lupaustaan. Olihan hän paha luonteeltaan.

"Kuulin, että mölysitte jotain tyhmää ulkona", Teija naurahti heidän katsellessaan televisiota.
"Tuo sen aloitti", Abigor murjotti ja nyökkäsi Azaelin suuntaan.

"Voi teidän kanssanne. Ettekö te pojat opi koskaan olemaan riitelemättä", Teija huokaisi.
"Ei opita", Azael virnisti.
"No ei niin, kun tuo on noin tyhmä", Abigor säesti.

Teija vain pudisti päätään ja antoi asian olla. Hän oli oppinut asuessaan uusien veljiensä kanssa, että heidän kiistoihinsa ei kannattanut puuttua. Ei edes silloin, kun syy olisi jälleen kerran ollut kiusantekijässä, eli Azaelissa. Toisinaan Teija toivoi, että hänellä olisi veljien sijaan pikkusisko.

Iltojen hämärtyessä, kävi Nyle puolestaan omia taisteluitaan. Hän oli siirtynyt nauttimaan hurmepakkauksien lisäksi myös ihmisverta, sillä hän ei tahtonut vaarantaa läheisiään olemalla liian janoinen.

Ihmisveren nauttiminen sai hänen kehonsa tuntumaan jälleen kuin uudelta. Verta nauttiessaan Nylen silmiä sumentanut janon verho väistyi ja hänen sielunsa täyttyi voiman tunteesta. Veri oli hinta, jonka hän oli sitoutunut maksamaan uudesta voimakkaammasta elämästään. Nyle aikoikin nyt nauttia sen juomisesta täysin rinnoin.

Ihmisveren nauttiminen oli alkanut rytmittää Nylen elämää jakamalla sen kahtia: päivisin hän oli hurmepakkauksia nauttiva perheenisä, kun taas auringon laskettua hän oli vampyyri, joka nautti kulmahampaittensa upottamisesta ihmisen sykkivään kaulasuoneen.

Mikolle hän oli selittänyt tarvettaan päästä öisille metsästysretkilleen sillä, että lasten kasvaessa vampyyriteineiksi hänen tulisi olla voimakas. Riittävän voimakas, että hän pystyisi pitämään aisoissa kolme vastasyntynyttä vampyyriä. Tosiasiassa Nyle oli vain kyllästynyt hurmepakkausten tekoveren makuun ja kaipasi sumentuneeseen elämäänsä uutta jännitystä.

Nylen öiset saalistusretket olivat antaneet myös uutta potkua Mikon ja Nylen suhteeseen. Miko oli huomannut, että saadessaan saalistaa rauhassa, Nyle oli päivisin paljon rauhallisempi kuin ennen. Rauhallisuuden lisäksi veren tuomat voimat toivat Nyleen myös lisää uutta särmää, mikä oli Mikon mielestä täysin vastustamatonta.

Niinpä hän ei halunnutkaan tietää lisää siitä, mitä hänen miehensä puuhasteli öisillä retkillään.

Suhteen piristyminen heijastui myös arkielämään yleisenä iloisuutena. Mikosta tuntui, että heillä ei ollut pitkään aikaan mennyt niin hyvin kuin nyt: vaikeudet oli voitettu, lapset olivat kasvaneet ulos uhmaiästään ja työ tuotti voittoa.

Hän oli pohtinut, josko onnea voisi vielä lisätä.

"Syömään!" Miko komensi keittiöstä.

Koko perhe kokoontui Mikon tekemien tofutacojen ääreen. Miko oli muuttanut perheen ruokatottumuksia niin, että kasvissyöjäksi ryhtynyt Abigor otettiin myös huomioon. Azael oli valittanut päätöksestä vaihtaa kasvisruokavalioon aluksi, mutta hän oli Mikon ruokia maistaessaan pyörtänyt päätöksensä. Hän oli joutunut myöntämään, että kasvisruoatkin osasivat olla todella hyviä.

"Noh, jokos tänään ollaan osattu olla riitelemättä?" Nyle kysyi virnuillen ja loi katseen etenkin kaksosiin.
"No, joo joo", Azael mutisi ja mussutti tofutacoaan.

"Minä olen jopa siivonnut huoneeni lattiasta kattoon", Abigor kehaisi hymyillen.
"Sinähän olet ollut ahkera", Miko hymyili ja jatkoi: "Azaelinkin huone kaipaisi siistimistä."

"Hmph. Vai niin", Azael kohautti olkiaan.

"Lupaan, että saat erikoisyllätyksen, kunhan olet siivonnut", Miko vastasi Azaelille ja vinkkasi silmää.

"Yllätyksistä puheenollen, oliko sinulla jotakin asiaa? Kuulostit aamulla kovin mietteliäältä", Nyle kysyi nostaessaan tacoja takaisin jääkaappiin. Hän oli aistinut, että Mikolla oli jotakin mielen päällä.

"Kahden kesken", Miko hymyili ja viittasi lapsia poistumaan huoneisiinsa.

Lasten poistuttua keittiöstä Nyle loi katseen kumppaniinsa. Hän ei tiennyt, oliko Mikolla mielessään jotakin tavallisia arkihuolia vai jotain vakavampaa. Hän toivoi hartaasti, että kyse olisi pelkästä työstressistä.

"Noh, kultaseni. Mikä painaa mieltä?" Nyle kysyi viimein ja huomasi, kuinka Mikon hartiat kiristyivät jännityksestä.
"Minä vain tuota pohdin. Ei mitään vakavaa", Miko henkäisi ja jatkoi:
"Kun meillä on mennyt niin hyvin tässä lähiaikoina niin minä.."

"Ajattelin vain, että olisi ihanaa hankkia vielä yksi lapsi", Miko sai kakistettua ulos. Oli vähällä, ettei Nylen leuka tippunut lattialle hämmästyksestä, sillä lapsenhankinta ei ollut puheenaihe, jota hän oli odottanut.

"Mutta ei meidän tarvitse, jos et sinä halua.. tai siis", Miko mutisi nähdessään Nylen ilmeen.

"Ei, ei en minä sitä. Kyllä minä haluan lapsen kanssasi", Nyle selitti levitellen käsiään.
"Olen vain yllättynyt, sillä luulin että kyse on jostain vakavammasta", hän jatkoi.

"Ehei, ei minulla ole mitään hätää", Miko naurahti säteillen.

"Mitä, saanko minä vielä pikkuveljen? Ei vitsit! En minä tällaista yllätystä osannut odottaa", Azael huudahti hiivittyään keskelle keskustelua.
"Etkö ole oppinut, että aikuisten keskusteluja ei saa kuunnella ilman lupaa?" Miko kysyi, mutta nyökkäsi hymyillen vastaukseksi.

"Kyllä, me ajattelimme hankkia vielä yhden lapsen."

Myös Teija kuuli keskustelun huoneensa seinän läpi ja juoksi innoissaan halaamaan äitiään. Mitään muuta hän ei toivonutkaan, kuin mukavaa pikkusiskoa.
"Pliis, sano, että saan pikkusiskon", Teija aneli. Miko vain naurahti ja selitti lapsille, että vauvan sukupuolta ei voitu selvittää ennen kuin se oli tarpeeksi iso. Hän myös vakuutti, että tulevasta lapsesta tulisi hyvä lisä perheeseen, oli hänen sukupuolensa sitten mikä tahansa.

Illan hämärtyessä ja lasten mennessä nukkumaan, oli Mikolla ja Nylellä jälleen aikaa vain toisilleen.
"Olethan ihan varma, että haluat tehdä tämän?" Miko varmisti vielä hieroessaan Nylen hartioita. Nyle vain huokaisi ja hymyili.

"Mitä haittaakaan yhdestä pienestä taaperosta voi olla?" Hän kuiskasi ja hiveli sormenpäillään Mikon nenää. "Varsinkaan, kun hänen äitinsä on tuollainen pakkaus", Nyle virnisti.

"Itsepäs olet muuttunut vastustamattomaksi", Miko kihersi. "Mitä lie teetkään öisillä retkilläsi, senkin herra salamyhkäisyys", hän jatkoi.

"Parempi, kun et saa tietää, jos jännitys kiehtoo sinua noin paljon", Nyle virnisti ja hukutti tyttöystävänsä suudelmiin. Suutelun lomassa Nyle huomasi kuitenkin, että Mikon veren kohina kiehtoi häntä hieman liikaakin. Nyle ei antanut verenhimon ottaa hänestä valtaa, sillä hän tiesi pääsevänsä metsästämään pian.

"Ainakin kulmahampaasi tuntuvat aikaisempaa paremmin", Miko huomautti virnuillen.
"Mmh", Nyle mutisi vastaukseksi ja manasi mielessään tarpeensa purra syvimpään kivenkoloon.


***

Jonkin ajan kuluttua Miko huomasi onnekseen olevansa raskaana, sillä ruoka ei tuntunut pysyvän aamuisin enää sisällä. Hän oli samalla pahoillaan huonosta olostaan, mutta pakahtui innosta saada kertoa Nylelle perheenlisäyksen onnistumisesta.

"Minusta tulee taas äiti", Miko kuiskasi hymyillen itselleen.

Miko piti tiedon raskaudesta kuitenkin itsellään siihen asti, että oli varma oireittensa paikkansapitävyydestä. Hän ei halunnut antaa turhaa innostumisen aihetta ailahtelevaisuuteen taipuvaiselle kumppanilleen.

Kun vatsa alkoi jo näkyä kunnolla, Miko päätti kertoa. "Arvaa mitä", hän aloitti hymyillen ja silmäili Nylen kasvoja innoissaan.
"Oletko sinä ..?" Nyle henkäisi silmät onnesta kiiluen.

"Kyllä minä olen!" Miko vastasi ja riensi halaamaan Nyleä kyyneleet silmissään.
"Me saamme vielä yhden lapsen", hän jatkoi.

Nyle ei voinut uskoa tätä onnea todeksi. Vähän aikaa sitten hän oli kaduilla riehuva vastasyntynyt vampyyri, kun taas nyt hänellä oli nelilapsiseksi kasvava perhe. Hän ei olisi voinut olla onnellisempi vauvan tulosta.

Raskauden edetessä Miko ja Nyle alkoivat pohtia mahdollisia nimiä tulevalle perheenlisäykselle. Tilanne oli Nylelle siinä erikoinen, että hän ei ollut voinut suunnitella tulevien lastensa nimiä tätä aiemmin. Hän halusi ottaa nyt kaiken irti vauvan odotusajasta, sillä nyt hänelle tarjoutui siihen viimein mahdollisuus.

"Onko sinulla mitään nimiehdotuksia mielessä?" Miko kysyi katsellessaan televisiota.
"Ei tule nyt mitään mieleen", Nyle myönsi. Hän oli maailman huonoin keksimään nimiä kenellekään.
"Miten olisi Juniper tai Juno?" Miko ehdotti.

"Eikös ne ole molemmat tytön nimiä?" Nyle kysyi, mutta nyökkäsi myöntyvästi. "Kuulostavat kauniilta."

"Minulla on sellainen fiilis, että se on tyttö", Miko hymyili.
"Noh, sittenhän se on päätetty. Hänestä tulee joko Juno tai Juniper", Nyle julisti onnellisena.

Kasvava vatsa kiinnosti myös pikkusiskoa kovasti toivovaa Teijaa. Miko oli jo kertonut hänelle aiemmin, että vauva kasvoi kovaa vauhtia hänen vatsassaan, mutta nyt hän tahtoi näyttää tälle jotakin muuta.
"Haluatko tunnustella, kun tuleva siskosi potkii?" Miko kysyi hymyillen ja näki, kuinka Teijan kasvot kirkastuivat.
"Sisko? Ihan oikeasti?" Tämä henkäisi.

"Juuri niin. Minulla on aika vahva tunne siitä, että se on tyttö", Miko vastasi.
Teija kosketti Mikon vatsaa varoen ja odotti. Liikkeen tuntiessaan häntä alkoi naurattaa. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi leikkimään uuden sisaruksensa kanssa.

***

Mikon raskauden edetessä viimeisimmilleen, kääntyi kevät jo kuumaksi loppukesäksi. Lapset olivat oppineet ratkomaan riitansa leikkimällä helleaaltojen iskiessä vesi-ilmapalloilla.

"Noniin ja tästä saat oikein pallon täydeltä vettä!" Teija nauroi ja heitti Azaelia suoraan kasvoihin niin, että läiskähti.

Hänen huomionsa kuitenkin herpaantui ja Teija sai tuntea Abigorin heittämän vesipallon suoraan kasvoillaan.
"Äääh! Ihan epäreilua!" Hän nauroi ja ravisteli vettä leteistään. Hän toivoi, että tulevan sisaruksen kanssa olisi yhtä hauskaa leikkiä, kuin veljesten kanssa. Vaikkakin he kävivät hermon päälle aika ajoin.

Sitten eräänä aamuna tuli viimein aika. Miko oli herännyt aamulla häntä vaivanneisiin supistuskipuihin, mutta oli kuvitellut niiden olevan vain harjoitussupistuksia. Kivut yltyivät hänen käydessään aamupalalle (hienosti kakkua syömään) niin voimakkaiksi, että Miko tiesi synnytyksen käynnistyneen.

"N-nytkö pitää mennä?" Nyle parkaisi ja näpytteli salamannopeasti taksin numeron puhelimeensa.
"Äkkiä! Taksi! Täällä synnytetään!" Hän miltei huusi puhelimeen.

Synnytysosastolle päästyään Mikoa alkoi hieman pelottaa hänen nähdessään kaikki synnytystä varten esille asetetut härvelit sekä instrumentit. Tämä ei ollut hänen ensimmäinen kertansa, mutta ei hän siltikään ollut tottunut ajatukseen, että häntä mahdollisesti sorkittaisiin jollain esineellä.

Huojentava asianhaara oli kuitenkin se, että tällä kertaa lapsen isä oli tiedossa ja mukana synnytyksessä.

Lapsen isästä, Nylestä ei kylläkään ollut sen suuremmin apua, sillä hän oli synnytyksessä ihan yhtä paniikissa, kuin viimekin kerralla. Eniten häntä huolestutti se, että hänen tuurillaan syntyisi toiset kaksoset, joiden hoitamiseen heillä ei olisi aikaa eikä rahaakaan liiemmin.

Pitkä odotus palkittiin kuitenkin viimein. Nylen onneksi lapsia oli vain yksi ja se oli vastoin Mikon tuntemuksia poika. Miko ja Nyle päättivät nimetä lapsen kuitenkin Junoksi, sillä nimi oli heistä pojalle hyvinkin sopiva. Juno kunnioitti nimenä myös Mikon japanilaisia juuria. Miko oli selittänyt Nylelle, että Japanissa Juno oli sukupuolineutraali nimi, joka saatettiin antaa sekä tytöille että pojille.

Pidellessään Junoa käsivarsillaan Nyle pani merkille tämän erikoisen tuoksun. Juno ei hänen mielestään muistuttanut tuoksultaan yhtään sisariaan.

Hetken mietittyään Nyle nielaisi hermostuneena. Juno oli ihmislapsi.

----------

Huh. Olipas taas pitkä tauko osien kirjoittamisen välillä, pahoittelut siitä! Kandidaatin tutkielman kirjoittaminen vei tosiaan kaiken vapaa-aikani, joten ei ollut edes aikaa pelatakaan tätä eteenpäin. Mutta! Olen pyöritellyt tässä jo suunnitelmia rakkaitten simieni pään menoksi ja en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä. Tästä osasta tuli kovin arkinen ja omalla tavallaan iloinen osa. Vähän kevyempää siis väliin tähän kaikkeen tykitykseen.

Mitä olitte mieltä?