10. Puhetta perimästä ja perijästä

~ Palkitsen teidät uudella osalla ihan vain siksi, koska minulla on aikaa!

Uusi vauva kiehtoi myös perheen lapsia ja etenkin Teijaa, joka oli kovasti odottanut uutta pikkusisarusta. Häntä oli hieman harmittanut se fakta, että vastasyntynyt oli jälleen uusi veli, mutta Teija sopeutui ajatukseen varsin nopeasti. Häntä kiinnosti myös osallistua vastasyntyneen hoitoon, sillä hänen mielestään vauvat olivat söpöjä.

Myös Abigoria kiinnosti seurata uuden pikkuveljensä kasvua. Eräänä aamuna hän tuli katselemaan, kun Nyle nukutti poikaa.

"Tuleekohan vauvastakin punahiuksinen niin kuin muista sisaruksistani", Abigor mietti ääneen ja lisäsi: "Miksi Juno muuten tuoksuu niin omituiselta?"
Nyle katseli hetken käsiään ja mietti, miten selittäisi asian lapsille. Heistähän tulisi pian teinejä.
"Istuhan alas", Nyle kehotti ja taputti paikkaa vieressään.

"Mitä minä nyt olen tehnyt?" Abigor kysyi huolestuneena ja tuijotteli kengänkärkiään.
Nyle oli hetken hiljaa ja katseli kaukaisuuteen. Hän ei ollut varma, miten lapset reagoisivat totuuden kuulemiseen.
"Et mitään kultaseni", Nyle aloitti. "Juno on vain hieman erilainen kuin te. Voisi sanoa, että me olemme oikeastaan muiden silmissä hieman erilainen perhe."

"Erilainen? Miten niin? Onko Junolla jokin sairaus?" Abigor jatkoi kyselyään ja Nyle pudisti vastaukseksi vain päätään.
Hänen sydäntään särki ajatella, että kaikista maailman ihmisistä, tai oikeastaan vampyyreistä, Abigor ei voinut saada Nylen itsekkyyden takia tulevaisuudessa lapsia.

"Ei ole", Nyle sai vain sanottua. "Vauvat vain vähän haisevat välillä", hän lisäsi kömpelösti.

"Ajattelin vain kysyä, että olisiko okei, jos Juno jakaisi huoneen sinun kanssasi kunhan hän kasvaa isommaksi?" Nyle kysyi ja käänsi ovelasti keskustelun toisaalle.
"Kun sinulla on kaikista isoin huonekin", hän lisäsi.

"Ei se minua haittaa! Kiva vain opetella elämään pienten lasten kanssa, jos minusta vaikka tulee joku päivä isä!" Abigor innostui ja katseli kehdossa nukkuvaa nyyttiä hymynkare suupielessään.


"Se on mahdotonta. Sinusta ei tule isää, koska et voi saada lapsia", Nyle möläytti ja säpsähti itsekin omaa reaktiotaan. Abigor tuijotti isäänsä silmät pyöreinä eikä meinannut saada sanaa suustaan.
"Mi-mitä sinä sanoit?" hän änkytti ja taisteli silmiin kihoavia kyyneleitä vastaan.
"Ei, en minä..", Nyle haki sanoja järkyttyneenä omasta käytöksestään.

"Onko se totta?!" Abigor intti ja tihrusti kyyneliä. Nyle puristi huulensa viivaksi ja tarttui poikaansa käsivarresta kiinni.
"Me menemme nyt keittiöön ja kerron teille koko totuuden", hän mutisi raahatessaan pahaa-aavistamattoman Abigorin keittiön pöydän ääreen istumaan.

Nyle oli matkalla keittiöön silmäillyt Mikoa merkitsevästi ja viestitti siten tälle, että oli aika kertoa totuus. Miko oli nyökännyt vakavana ja kutsunut myös Teijan sekä Azaelin kuuntelemaan, mitä heidän isällään oli sanottavana.
"Miksi meidän piti tulla istumaan tänne?"Azael kysyi ja katseli vanhempiaan epäilevänä.

"Minä.. tuota.." Nyle mutisi ja haki sanoja. Hän kuuli Abigorin hiljaisen niiskutuksen vierestään.
"Kutsuin teidät koolle, koska haluan ensinnäkin pyytää anteeksi."
"Anteeksi sitä, että satutin sinua Abigor tahattomasti sekä sitä, etten ole ollut teille ihan rehellinen."

Lapset tuijottivat isäänsä kulmat kurtussa.

Nyle pysähtyi hetkeksi vetämään henkeä, sillä hänen kurkkuaan kuristi. Hän ei ollut nuorena ajatellut, että joutuisi selittelemään valintojaan tuleville lapsilleen. Miko katsahti häneen kannustavasti.
"Isänne ei ole salannut teiltä asioita ollakseen ilkeä, vaan suojellakseen teitä", Miko lisäsi ja puski kyynärpäällään Nylen kylkeä, kannustaen tätä kakistamaan totuuden ulos.

"Mitä meidän pitäisi tietää?" Teija kysyi.

"No, asia on nyt niin, että minä olen vampyyri. Olen ollut koko tämän ajan. Mikä tarkoittaa myös sitä, että teistä kolmesta tulee vampyyrejä, kun kasvatte teineiksi", Nyle puuskahti ja näki samalla tyttärensä kauhistuneen ilmeen.

"V-v-vampyyri?! Ovatko äiti ja Junokin sitten..?" Teija kysyi.
"Ei, eivät he ole. Siksi Juno tuoksuu erilaiselta", Nyle vastasi.
"Koska hän tuoksuu vereltä, eikö niin?" Azael kuiskasi. Nyle pystyi vain nyökkäämään vastaukseksi.

"Mutta emmekö me ja sinä ole sitten vaaraksi äidille sekä Junolle?" Teija parahti ja haroi hiuksiaan hämmentyneenä. Hän ei voinut käsittää, että hänestä tulisi teininä verenhimoinen hirviö.

"Kuulehan, älä huoli. Vampyyrivoimia ja janoa voi hallita, kun sen vain opettelee ensin. Ei minusta eikä teistä ole mitään vaaraa Mikolle tai Junolle" Nyle vakuutti.
"Enhän minäkään olisi täällä, jos Nyle olisi jotenkin vaarallinen", Miko lisäsi hymyillen, mutta Teijan ilme ei muuttunut iloisemmaksi.

Teija vain hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi itkeä. Nyle katseli tytärtään huolesta kipeänä.
"Ei se vampyyrielämä niin kamalaa ole. Saat elää kauan ja sinusta tulee erittäin kaunis vampyyri, kultaseni", Nyle yritti lohduttaa, mutta turhaan.

"Mutta kun ei kukaan halua seurustella vampyyrin kanssa! En tule ikinä saamaan seurustelukumppania!" Teija parahti ja hymynkare nousi Mikon huulille.

"Entäs minä? Miksi muka seurustelen isäsi kanssa?" Miko hymyili ja jatkoi: "Tiesin jo ennen kuin aloin olemaan isäsi kanssa, että hän on vampyyri. Se ei minua haitannut."

"Ihanko totta?" Teija niiskaisi ja katsoi äitiään jo vähän hymyillen.
"Kyllä. Minua ennen isäsi oli myös naimisissa erään vampyyrinaisen kanssa. On olemassa ihmisiä ja vampyyreitä, jotka varmasti rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet", Miko vastasi ja kurotti puristamaan Teijan kättä rohkaisevasti.

"Entäs mikäs se lasten saanti juttu oli minun kohdallani?" Abigor tivasi, sillä hän ei ollut vielä toennut tiedon aiheuttamasta järkytyksestä. Nyle huokaisi, sillä hän ei olisi halunnut palata aiheeseen enää, mutta hänen oli pakko.
"Olin tulossa juuri siihen", hän huokaisi.

"Tein nuorempana valintoja, joiden ajattelin vaikuttavan vain itseeni. Olin parantumattomasti sairas sekä heikko. Lääkkeet, joita minulle annettiin, eivät tehonneet, sillä jokin kehossani hylki niitä", Nyle aloitti ja katseli nyt hiljaisiksi muuttuneita lapsiaan.

"Mikä sinua vaivasi? Oletko vieläkin sairas?" Teija kysyi.
"Minulla oli verenvuototauti, joka normaalisti saadaan kuriin lääkkeillä. Minun kohdallani ainoa ratkaisu oli muuttua kuolemattomaksi eli vampyyriksi, jotta pääsisin sairaudesta eroon", Nyle vastasi.

"Mutta miten tämä kaikki liittyy minun tilanteeseeni?" Abigor tivasi, sillä hän ei ymmärtänyt yhtään, kuinka vampirismi vaikutti hänen tulevaisuuteensa.

"No, tässä kaikessa oli yksi pieni mutta", Nyle aloitti ja jatkoi: "Tein tämän kaiken yhdessä äitinne Katin kanssa. Kat oli myös halunnut olla kauan kuolematon sekä kaunis. Ongelmaksi tuli vain se, että vampyyrimyrkky, jonka Kat hankki, vei lisääntymismahdollisuuden kaikilta muilta paitsi punahiuksisilta suvun jäseniltä."

"Ja myrkky kulkeutuu edelleen suvussa?" Abigor varmisti.

"Ikävä kyllä asia on niin", Nyle huokaisi.
"Mutta, olin aamulla liian ankara sinua kohtaan. Perhemuotoja on monia ja ei ole yhtään mahdotonta, että saisit toimia isänä ihanalle lapselle tulevaisuudessa", hän vakuutti ja hymyili väkinäisesti.

"Valitettavasti et voi kuitenkaan periä taloamme, kun vanhenen tai kun Nyle muuttaa pois uuden sukupolven tieltä", Miko lisäsi.
"Valitsemme perheen punahiuksisista lapsista seuraavan perijän sillä perusteella, miten hyvin menestytte koulussa, töissä tai ylipäätään menestytte vampyyrivoimienne kanssa", hän jatkoi.

Nyle nousi ylös tuolista ja kumartui halaamaan Abigoria tiukasti. Abigor ei näyttänyt enää yhtä surulliselta kuin aiemmin.
"Muista, että olet erityinen ja ihana persoona. Älä anna tämän määrittää sinua", Nyle kuiskasi rutistaessaan poikaansa.
"Ei se mitään. En kanna sinulle kaunaa, isä", Abigor kuiskasi ja Nyle tunsi painon putoavan hartioiltaan. Abigor ei vihannut häntä nuorena tehtyjen päätösten takia.

***

Ja niin perheen arki jatkui. Abigor jatkoi Nylen auttamista vauvanhoidossa, vaikka Junon voimakas tuoksu kummastutti sekä kiehtoi häntä aika ajoin.

Azael sekä Teija ryhtyivät puolestaan tuumasta toimeen. He puursivat iltaisin läksyjen sekä lisätehtävien parissa noustakseen luokkansa parhaimmaksi oppilaaksi. He eivät halunneet hävitä perijäkilpailussa mahdollisesti punahiuksiselle pikkuveljelleen, vaan he tavoittelivat perheen tulevan pään titteliä. Suurin koetus oli kuitenkin heillä vielä edessä, nimittäin vampyyriksi muuttuminen kolkutteli jo ovella.

Lasten puurtaessa koulussa ja Junon ollessa päiväkodissa, jäi Mikolle ja Nylelle välillä aikaa käydä kuntoilemassa yhdessä. Nyle oli vältellyt kuntosalille menemistä siihen liittyvien huonojen muistojen takia, mutta suostui menemään sinne Mikon vuoksi.

"Hyvinhän tuo kuntoilu näyttää sinulta sujuvan", Miko kehaisi yrittäessään vaivoin tehdä liikesarjaa kevyimmillä painoilla.
"Olet toipunut hyvin heikkouden ajoistasi. Olen ylpeä sinusta, että olet pystynyt pitämään juomishalusi kurissa", hän jatkoi.
Nyle vain katseli kengänkärkiään ja mutisi jotain myönnytykseksi. Hänen käytöksessään ei ollut hänen mielestään mitään kehuttavaa, päin vastoin.

Työajalla Miko jatkoi hyväntekeväisyyskoordinaattorina ja teki kovasti työtä paremman sekä yhtenäisemmän maailman puolesta.
"Hei, olisiko teillä hetki aikaa kuulla hankkeestamme yhtenäisen maailman hyväksi?" Miko kysyi.

"Totta kai minulla on hetki", mies hymyili ja kuunteli hetken Mikon mainospuhetta siitä, että hänen tulisi ryhtyä lahjoittajaksi.
Lahjoittajien saaminen oli Mikolle helppoa, sillä hän oli luonteeltaan hyvä sekä mukava ihminen, joka osasi käsitellä tilanteita kuin tilanteita. Viikkojen kuluessa hyväntekeväisyyskassaan kerääntyikin rahaa rutkasti projektia varten.

Nylenkin uraputki jatkui voittoisana. Hän oli onnistunut solmimaan hyvin suhteita etsivätoimiston sisällä ja kuinka ollakkaan, sai ylennyksen johtavaksi etsiväksi. Ylennys toi paljon uuden lapsen kasvattamiseen tarvittavaa rahaa mukanaan.

Kotona väittely tulevasta perijästä kiihtyi. "Noh, jokos olet saanut kympin todistukseesi? Minulla on jo kaksi", Azael vinoili Teijalle heidän katsoessaan televisiota.

 "Aijjaa, vain kaksi. Minullapa on jo neljä kymppiä tiedossa!" Teija lällätti takaisin.
"Ihan varmasti, huijaat kuitenkin", Azael nyrpisteli.
"Enkä huijaa!" Teija kimpaantui.

"Nyt lopetatte tuon tyhmän kinastelun tai kerron äidille ja isälle, että olette molemmat käyttäytyneet huonosti!" Abigor kimpaantui ja lisäsi televisioon ääntä kuullakseen, mitä ohjelmassa sanottiin. Hän oli kyllästynyt sisarustensa jatkuvaan väittelyyn ja toivoikin salaa, ettei kummastakaan heistä tulisi perijä.

Väittely masensi kuitenkin herkkää Teijaa, sillä hän ei ollut yrityksistään huolimatta saanut yhtään kymppiä koulussa. Hän oli päättänyt liittyä koulun draamakerhoon tehdäkseen vaikutuksen vanhempiinsa. Kerho oli hänen mielestään hyvä ajatus siihen asti, kunnes hän huomasi, että se vei kaiken ajan hänen iltapäivistään. Läksyillekään ei jäänyt aikaa juuri ollenkaan.

Kilpailua kovensi edelleen se, että perheen nuorimmaisesta, Junosta, kasvoi punahiuksinen taapero. Junosta tuli ensimmäiseltä piirteeltään hurmuri.