11. Haaste tähtien loisteessa

Pian koitti päivä, jota oli Crossejen perheessä odotettu sekä innolla, että kauhulla. Miko oli aloittanut kaksosten syntymäpäivävalmistelut jo varhain aamulla kakun leipomisella.

"N-näyttää, että pian kaikki on valmista", Nyle henkäisi hermostuneena kävellessään leivontakulhoa tuijottavan tyttöystävänsä ohitse.
"Kyllä, voimme aloittaa juhlimisen aivan kohta", Miko vastasi hiljaisena. Häntä mietitytti, mitä lasten muuttuminen vampyyreiksi oikein toisi tullessaan.

Azael oli puolestaan onnensa kukkuloilla. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi käyttämään uusia vampyyrivoimiaan kaikkeen pahantekoon. Hän halusi olla koko luokkansa suosituin ja kovin jätkä.

"Hahaa, kohta me liihottelemme yössä ja teemme tästä kaupungista vampyyrien kaupungin!" Azael nauroi ja levitteli mahtipontisesti käsiään.

Nyle katsoi poikaansa ja pudisteli päätään.
"Ei Azael. Vampyyrinä eläminen ei ole pelkkää pahantekoa sekä rellestämistä. Vampyyriksi muuttuminen tuo mukanaan paljon vastuuta siitä, ettemme paljastu muille", hän saarnasi.

"Mutta nyt, puhaltakaahan kynttilät. Puhumme vastuullisuudesta lisää hieman myöhemmin."

Ja niin kaksoset tekivät työtä käskettyä. Ensin kynttilöitä pääsi puhaltamaan Abigor..

Ja hänen jälkeensä Azael.

Abigorin elämäntavoitteeksi arpoutui taidemaalareista taitavin. Hänen piirteensä ovat tällä hetkellä kasvissyöjä sekä sottapytty.

Azaelin tavoitteena on puolestaan tulla menestyskirjailijaksi. Hänen piirteensä ovat nyt paha sekä erakko.

Taloudessa vietettävät syntymäpäivät eivät kuitenkaan loppuneet lähipäivänä siihen. Parin päivän kuluttua oli jälleen aihetta kakun leipomiselle, kun Miko astui keski-ikäisyyteen sekä Teija ikääntyi teiniksi.

Teijasta tuli tavoitteeltaan suurista sukujuurista haaveileva sim. Piirteinä hänellä ovat erakko sekä hyvä.

Crossejen talouteen tuli teinien harrastusten mukana myös uusia välineitä. Käytävään raivattiin tilaa Abigorin maalaustelineelle..

Ja Azaelin kirjoittajanuraa tuettiin hankkimalla tälle ihka oma tietokone. Tietokone oli huomattavasti tehokkaampi, kuin käytävässä kaikkien käytössä oleva, ja siihen oli ostettu Azaelia varten tuoreimmat kirjoitusohjelmat. Ehtona tietokoneen pitämiselle oli se, että Azael oikeasti harjoittelisi sillä kirjoittamista.

Abigoria ei tarvinnut puolestaan käskeä kahta kertaa maalaamaan uudella telineellään, sillä hän uhkui intoa päästä toteuttamaan päässään muhineet ideat kankaalle. Maalaamisesta tulikin Abigorille harrastus, jonka avulla hän saattoi hengähtää ja unohtaa perheessä kuohuvat ongelmat, ainakin hetkeksi.

Etenkin teinien kasvavat vampyyrivoimat sekä verenhimo aiheuttivat jos minkälaista eripuraa perheen sisällä. Nylestä tuli päivä päivältä epäluuloisempi lastensa suhteen, sillä hän ei luottanut ollenkaan vastasyntyneiden vampyyrien itsehillintäkykyyn. Hän pelkäsi, että teinit hyökkäisivät perheessä olevien ihmisten kimppuun, jos heitä ei opetettaisi niin sanotusti talon tavoille.

Niinpä eräänä päivänä töistä tullessaan Nyle päätti pitää nuorille puhuttelun.

"Azael, hae veljesi. Meidän pitää puhua", Nyle lausahti, laski salkkunsa eteiseen ja suuntasi hämmentyneen Azaelin perässä olohuoneeseen, missä Teija heitä jo odottikin.

Olohuoneessa istuva Teija oli kärsinyt koko aamupäivän ikävästä janon tunteesta, joka kuristi hänen kurkkuaan. Hän oli yrittänyt tukahduttaa sitä lasilla vettä ja kulhollisella muroja, mutta ihmisruoka kiersi vain hänen vatsassaan aiheuttaen huonon olon. Tukalasta olosta johtuen, hän ei ollut kovinkaan innokas keskustelemaan vampyyrivoimien hallinnasta isänsä kanssa.

"Noniin, nyt kun olette kaikki koolla, haluaisin puhua kanssanne hieman siitä, mitä tulevaisuus vampyyrinä tuo tullessaan", Nyle aloitti hermostuneena ja näpräsi työpukunsa hihaa. Nuoret tuijottivat häntä hiljaa sekä kiinnostuneina.

"Vampyyrinä eläminen ei ole aina helppoa, kuten olette varmaan kasvavasta janostanne huomanneet. Vampyyrinä oleminen vaatii toisinaan uhrauksia, mutta myös varovaisuutta sekä taitoa. Uskon, ettette halua, että pian koko Newcrestin kansa vaatii perheemme polttamista roviolla, koska hyökkäilemme ihmisten kimppuun holtittomasti", hän jatkoi ja loi merkitsevän katseen etenkin Azaelin suuntaan.

"Minua ei kiinnosta kuulla koko vampyyrien etymologiaa, okei. Kertoisit vain, miten tästä kamalasta olosta pääsee eroon!" Teija puuskahti ja levitteli käsiään. Hän oli kyllästynyt odottamiseen ja halusi ratkaisuja janonsa taltuttamiseen.

Nyle huokaisi. "Olin tulossa juuri siihen, kultaseni", hän vastasi. "Jos malttaisit kuunnella, saisit vastauksen kaikkiin kysymyksiisi." Teija nyökkäsi vastaukseksi hiljaa.

"Janon tukahduttamiseen on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Vampyyrit eivät voi nauttia suurissa määrin ihmisruokaa, sillä se sotkee lopulta elimistömme ja voi johtaa kuolemaan. Ihmisruoka käy kuitenkin lavasteesta, jos haluamme esittää olevamme ihmisiä", Nyle jatkoi.

"Mutta miten ruoka tähän liittyy?" Abigor kysyi kurtistaen kulmiaan.

"Liittyypä hyvinkin. Ainoa vampyyreille syötäväksi käypä hedelmä on hurmehedelmä, joka kasvaa hurmehedelmäpuissa. Hurmehedelmien sisällä oleva neste muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan ihmisverta ja se soveltuu hyvin janon sammuttamiseen. Olen istuttanut hurmehedelmäpuita takapihallemme teidän ollessanne pieniä, jotta voitte valita, miten haluatte elää elämäänne tästä eteenpäin."

"Hyvä on, hyvä on kyllä me tajutaan jo vähemmälläkin. Miksei vaan mennä keräämään niitä hedelmiä sitten ja lopeteta tämä turha jauhaminen?" Teija tiuskaisi ja katsoi kärsivänä isäänsä. Jano sumensi hänen ajatuksenvirtansa niin, ettei hän pystynyt ajattelemaan enää järkevästi.

"Kuulehan nyt, hedelmien syöminen olisi elämäntapa, jota teidän äitinne haluaisi teidän noudattavan. Mutta, koska hän ei ole vampyyri, hän ei ymmärrä, että me tarvitsemme ihmisverta pysyäksemme voimakkaina. Joten, tänään, me lähdemme ulos ja minä opetan teille metsästämisen salat", Nyle vastasi ja tuijotti Teijaa silmät punaisina kiiluen.

"Mutta, entä jos me..", Teija aloitti.

"Ei mitään muttia. Tämä on ennen kaikkea koe tulevaisuuttanne varten. Se, joka suoriutuu tästä saalistusretkestä parhaiten, on vahvoilla perheen seuraavaksi perijäksi."

Ja niin he matkustivat illan hämärtyessä läheiseen Del Sol Valleyn suurkaupunkiin. Kaupungissa tähdet loistivat kirkkaina taivasta hipovien pilvenpiirtäjien yllä ja suuret mainostaulut välkkyivät värikkäinä. He olivat saapuneet suurten julkimoiden kotikulmille.

Nuoret olivat niin innoissaan Del Sol Valleyhin saapumisesta, että meinasivat unohtaa, miksi he sinne ylipäätään edes lähtivät. Kaupungin monet menomestat kiehtoivat etenkin Teijaa, joka alkoi räpsiä selfieitä Simstagramia varten heti perille päästyään.

"Neitiseni, tulimmeko tänne huviretkelle?" Nyle kysyi huomatessaan Teijan kiinnostuksen kohdistuvan lähinnä kuvien ottamiseen. Teija säpsähti kuullessaan isänsä äänen ja sujautti puhelimen takaisin taskuunsa.

"Helvettiäkö sinä koko ajan kyttäät?!" Teija äyskähti ja tuijotti vihaisena isäänsä. Häntä ei olisi yhtään kiinnostanut harjoitella ihmisten kuivaksi imemistä.

"Enhän minä mitään kyttää, satuin vain huomauttamaan, että tämän matkan tarkoitus ei ole somettaminen", Nyle vastasi kylmästi.

"Hei, iskä, relaa nyt vähän. Kai me voidaan edes kierrellä katselemassa nähtävyyksiä", Azael säesti sisartaan.

"Se kuulostaisi hyvältä idealta. Ehkä jos me olemme tarpeeksi nopeita, voisimme ehtiä käymään ainakin paikalla, missä julkkisten tähtilaatat ovat nähtävillä..", Abigor jatkoi.

Nyle huokaisi syvään, sillä hän oli saanut tarpeekseen teinien motkotuksesta.
"Nyt te pidätte sen turpanne nätisti kiinni ja seuraatte minua mukisematta, minne ikinä menenkin", hän sähähti. Azael hätkähti isänsä vihaisen äänen kuullessaan.

"Se, joka ei tottele käskyjäni, saa jäädä kernaasti tänne kuolemaan janoon. Etenkin sinä Teija. Lopeta se turhanpäiväinen vinkuminen ja yritä edes käyttäytyä kuin oikea vampyyri."

Teija nyökkäsi kyyneliä pidätellen ja seurasi muiden mukana Nyleä lähimpään loungebaariin, missä kuuluisan Thorne Baileyn huhuttiin pitävän tänä iltana keikkaa.

Loungebaariin saapuessaan he saattoivat kuulla salamavalojen räiskynnän ja malttamattomien fanien kirkunan. Thorne Bailey oli aloittanut kitaransa näppäilyn baarin etuosassa.

Baileyn ollessa suurjulkkis, oli keikan turvatoimet myös järjestetty tarkoin. Yleisön joukossa kierteli vähän väliä tummiin pukeutuneita turvamiehiä, jotka varmistivat sen, että keikka sujuisi mutkattomasti.

"Isä, miksi toit meidät tänne? Mehän jäämme täällä kiinni silmänräpäyksessä, jos edes yritämme jotain", Azael henkäisi epäluuloisena. Hän ei tavallisesti pelännyt haasteita, mutta tässä oli hänellekin iso pala purtavaksi.

"Siinähän se juju onkin, että ette jää kiinni. Tämä on tarpeeksi iso haaste erottelemaan jänishousut oikeista vampyyreistä. Se joka onnistuu saalistamaan herättämättä huomiota, tulee valituksi perheen seuraavaksi perijäksi", Nyle vastasi hymyillen.

"Mutta ensin, istukaa alas ja tehkää olonne mukavaksi. Näytän teille vain kerran, kuinka ihmisten harhauttaminen toimii."

"Sitten on teidän vuoronne näyttää, mihin oikein pystytte."

_________________________________________________________

Dun dun dun... Plot thickens. Kenestä onkaan Crossejen suvun seuraavaksi perijäksi?