12. Vaikeat ensiaskeleet

Nuorten opiskellessa vampyyrielämän saloja Del Sol Valleyssä, satoi kotona Newcrestissä lunta.

Miko oli innoissaan siitä, että hänellä oli vapaapäivä ja hän saattoi viettää sen Junon kanssa lumileikkejä leikkien.
"Noniin, voi kuinka suloiselta näytät talvivaatteissa", Miko kujersi ja kutitti poikaansa vatsasta. Pieni Juno vain jokelteli vastaukseksi ja yritti potkia talvikenkiä pois jalastaan.
"Eiei, ei oteta niitä nyt pois, vaan mennään ulos leikkimään", Miko naurahti ja kantoi pienokaisen ulos lumihankeen.

"Kas noin", Miko sanoi päästäessään irti hämmentyneen näköisestä taaperostaan.
"Älä näytä noin järkyttyneeltä kultaseni, tämä on vain lunta. Siitä voi tehdä vaikka mitä hauskaa!" Miko nauroi.

"Tumiukko?" Juno kysyi huuli pyöreänä.
"Lumiukkoko? Kyllä, sellaisen voi tehdä lumesta", Miko vastasi hymyillen.

Niin he ryhtyivät tuumasta toimeen. Lumiukon rakentaminen oli pääasiassa Mikon harteilla, sillä vaikka Juno yritti auttaa kovasti lumiukon kylkeä käsillään läpsyttelemällä, ei hänestä ollut paljoakaan apua itse rakentamisessa.

Lopputuloksena syntyi hieman kummallisen näköinen lumiukko, mutta Juno tuntui ainakin pitävän siitä kovasti. Hän oli lumiukkoa katsellessaan yhtä hymyä.
"Taidat tykätä lumessa leikkimisestä kovasti", Miko totesi hymyillen.

"Tjoo! tumijukko!" Juno hihkaisi ja antoi Mikon kanssa tekemälleen lumiukolle ison halauksen. Hänen mielestään ei ollut mitään parempaa, kuin lumessa leikkiminen.

***

Toisaalla Nyle ja nuoret olivat hieman eri tunnelmissa. Nyle oli voimiensa esittelystä niin hurmoksissaan, että hän päätti vetää nuorille unohtumattoman shown pimeässä vampyyrimuodossaan.
"Noniin, katsokaa nyt, kun isi näyttää mallia", hän kuiskasi virnuillen kävellessään nuorten ohi.

Nyle keskitti kaiken energiansa ihmisten heikkouksien ajatteluun kävellessään Thorne Baileytä ja tätä piirittäviä faneja kohti. Hän ajatteli, kuinka ihmissieluilla oli taipumus langeta helposti houkutuksiin. Niin tulisi käymään nytkin. Onnettomat sielut kietoutuisivat Nylen ympärilleen luomaan houkuttelevaan usvaan, joka saisi heidät antautumaan silmänräpäyksessä.

"Ihmissydän on säälittävän heikko rakastumaan", Nyle myhäili itsekseen.

Hän oli selittänyt nuorille aiemmin, että Thorne Bailey olisi suurtähtenä liian huomiota herättävä saalis, sillä hänen poissaolonsa huomattaisiin nopeasti. Baileyn sijaan hänen ympärillään pyörivien fanien sekä paparazzien kimppuun olisi suhteellisen helppo käydä sen jälkeen, kun heidät oli lumottu tai houkuteltu muualle.

Fanien kanssa saattoi esimerkiksi jutella heidän lempijulkkiksestaan niin kauan, että he olivat totaalisen hurmaantuneita. Nylen mukaan mikään ei toiminut ihmisten houkuttelussa niin hyvin, kuin vanha kunnon elegantti charmi.

Kun fanin silmissä kiilui innostunut hullunkiilto ja hänen huulillaan oli vain lempijulkkiksensa nimi, oli Nylen mukaan oikea aika iskeä. Hurmaantunut uhri houkuteltiin kauemmas väkijoukosta varmoin, mutta hellin ottein. Uhrin kaulaakin saattoi suudella, jos halusi varmistaa, että hampaiden upottaminen ei tulisi tälle yhtäkkiä niin yllätyksenä.
Nyle oli painottanut, että he halusivat välttää kaikki ylimääräiset huomiota herättävät kirkaisut julkisissa tiloissa ruokaillessaan.

Juomaan päästessään vampyyrin tuli käyttäytyä rauhallisesti ja mahdollisimman huomiota herättämättömästi. Ruokailun ei kuulunut olla ihmisten kuiviin imemistä, vaan veren pienissä määrin nauttimista. Jos vampyyri oli kovin janoinen, saattoi hän viettää monta tuntia samassa tilassa ympäriinsä kierrellen samalla hiljalleen ihmisistä nauttien.

Nyle oli kertonut heille, että vampyyrinhampaissa on hermostoa lamauttavaa myrkkyä, joka saa uhrit pyörtymään ruokailun jälkeen hetkeksi. Pyörtymisen voi kuitenkin laittaa esimerkiksi baareissa helposti liian alkoholin nauttimisen piikkiin ja näin vampyyri pääsee jälleen pälkähästä.

Naisen pudotessa lattialle tajuttomana Nylen suupielille nousi hymy. Hän oli onnistunut demonstraatiossaan täydellisesti. Kukaan ei edes kiinnittänyt huomiota lattialla makaavaan naiseen Thorne Baileyn viedessä kaiken huomion.

"Nyt on teidän vuoronne", Nyle totesi ja hymyili paljastaen kulmahampaansa.

Hän palasi normaaliin muotoonsa ja istui rennosti nojatuoliin odottamaan.

"Minä istun tässä ja odotan. Todistakaa minulle, että teistä on oikeiksi vampyyreiksi ja samalla suvun perijöiksi", hän virnisti.

Teijaa kylmäsi ajatus siitä, että hänen pitäisi upottaa hampaansa viattoman ihmisen kaulaan. Hän nousi paikaltaan ja suuntasi vähin äänin askeleensa väkijoukkoon. Hän katseli ympärilleen kauhistuneena ajatellen, ettei hän osaisi lumota ihmisiä samalla tavalla kuin isänsä. Teijasta tuntui, että Nylen ohjeista huolimatta hän oli aivan ulapalla.

Loungebaarissa ympäriinsä haahuillessaan Teija tuli yhtäkkiä pysäytetyksi.
"Hei, näytät hieman eksyneeltä. Onko jokin hätänä?" nuorimies kysyi ja katsoi lakananvalkoiseksi valahtanutta Teijaa huolissaan.
"Uh, tuota, ei, ei ole", Teija vastasi hämillään.

 "Oletko aivan varma? Näytät ihan kalpealta", nuorukainen jatkoi ja sai Teijan punastumaan hämmennyksestä.
"Minun nimeni on muuten Max Villareal. Olisi hauska tutustua sinuun paremmin", hän hymyili.
Teija tunsi jalkojensa sulavan allaan. Hän ei enää muistanut, mitä oli loungebaarissa oikeastaan enää tekemässä.

"Tuota, öö, minustakin olisi hienoa tutustua sinuun paremmin, kun olet niin kom- eikun siis mukava", Teija vastasi ja kirosi heikot puheenlahjansa maailman syvimpään kolkkaan. Erakkoluonteisena siminä hänellä oli toisinaan vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, joissa oli paljon ihmisiä ympärillä.

"Minusta on söpöä, kun sekoilet sanoissasi", Max naurahti ja sai Teijan punastumaan entisestään.

"Äh, mutta pahus. Minulla on tänään kokoontuminen kaverijengini kanssa. En voi valitettavasti olla täällä enää yhtään pidempään", Max huokaisi pettyneenä. Hän otti taskustaan palan paperia ja rustasi siihen jotakin kiireisesti.

"Tässä on minun puhelinnumeroni ja jengini Luopioiden kokoontumispaikka. Tule hengaamaan kanssamme, jos vain haluat", Max hymyili ja heilautti samalla hyvästit poistuessaan paikalta.
Teija jäi vain ymmyrkäisenä tuijottamaan pois kävelevän Maxin perään.

Teijan jutustellessa Maxin kanssa onnistui Abigor kömpelösti lumoamaan baaritiskin takana työskennelleen naisen. Abigor oli kuitenkin niin jännittynyt, että hän ei muistanut tarkistaa paikkaa, missä hän aloitti uhrinsa lumoamisen.

Paikka oli juomiseen vähän liiankin julkinen, vaikkakin Abigorin onnistui täpärästi välttää vampyyriksi paljastuminen. Hänen onnensa oli, että vaikka muutama henkilö vilkuili hänen ja baarimikon kaulailua epäluuloisesti, vei Thorne Baileyn aloittama ballaadiesitys kaiken huomion itseensä.

Azael huomasi, kuinka hänen isänsä kihisi kiukusta seuratessaan jälkikasvunsa tunarointia.
"Mokomatkin luuserit. Ei teistä ole mihinkään", Nyle murahteli itsekseen ja naputti hermostuksissaan kengänkärjillään lattiaa.

Azael huokaisi. Hänen täytyisi onnistua täydellisesti, jotta edes yksi Crosseista olisi pätevä perijäksi.

Kuin tilauksesta, hän kuuli askeleita takaansa. Vihreätakkinen nainen haahuili ympäriinsä eksyneen näköisenä.

"Hm, tästä ei taida päästä vessaan", hän mutisi itsekseen. Azael tiesi tilaisuutensa tulleen.

"Minä voin auttaa teitä löytämään tien", Azael vastasi maireasti ja muuntautui pimeään muotoonsa adrenaliinin virratessa hänen kehossaan. Rouvashenkilö kiitti häntä ja tuijotti Azaelia hölmistyneenä. Nainen oli mitä ilmeisimmin nauttinut niin paljon alkoholia, ettei tämä välittänyt, vaikka Azael muutti muotoaan hänen silmiensä edessä.

"E-ehkä minä löydän shhen vesshan itsekkin", nainen mutisi ja hoiperteli pari askelta taaksepäin. Azael hätääntyi, sillä hän luuli naisen karkaavan hänen käsistään.
"Ei, älkää lähtekö. Onko kukaan kertonut teille, kuinka kaunis olette?" Azael lirkutteli hätäpäissään ja tarttui naista kädestä, vetäen hänet lähelleen.
"Olette suorastaan hurmaava."
"Höpsis", nainen kihersi.

"Uskokaa pois, olette suorastaan syötävän hyvännäköinen", Azael myhäili ja upotti kulmahampaansa naisen kaulasuoneen. Nainen ei päästänyt hurmaantuneessa tilassaan ääntäkään, vaan roikkui liki velttona Azaelin käsien varassa. Naisen veri maistui Azaelin huulilla taivaalliselta. Sen maun lämmin syleily sai Azaelin tuntemaan olonsa paremmaksi, kuin koskaan aiemmin.

Pian herkkä hetki oli ohi ja Azael pyyhki valtoimenaan verta valuvia suupieliään. Nainen otti pari horjuvaa askelta ja putosi lattialle tajuttomana. Azael oli onnistunut tehtävässään ja todistanut Nylelle sekä itselleen kykenevänsä ruokailemaan ihmisistä ilman omantunnontuskia.

Nyle käveli hänen luokseen tyytyväinen virne kasvoillaan. "Isä, minä tein sen", Azael henkäisi onnesta sekaisin.
"Niinhän sinä teit. Minä uskoin sinuun koko ajan, että pystyisit siihen", Nyle vastasi ylpeänä.
"Sinussa on sitä samaa päättäväisyyttä ja röyhkeyttä, mitä äidilläsikin on", hän jatkoi.

"Äidillä? Niin, Katilla. En olekaan tavannut häntä vuosiin", Azael vastasi.

"Totta puhuen, en ole minäkään. Mutta olen varma, että jos haluat oppia lisää ihmisten manipuloinnista, hän on oikea henkilö sinua opettamaan. Kat opetti minuakin ja saan siitä olla hänelle hyvin kiitollinen, vaikkakin meidän suhteemme kariutuikin aikoinaan", Nyle myhäili.

"Mahtavaa, pitää ottaa häneen joku päivä yhteyttä", Azael nyökkäsi vastaukseksi.

"Mutta, voin sanoa varmaksi, että huomenna, kun paljastamme kenestä tulee uusi perijä, olet kilpailussa hyvin vahvoilla. Olen todella ylpeä sinusta Azael", Nyle totesi hymyillen.

"Ihanko totta?" Azael henkäisi.
"Mhm, kyllä. Voin luottaa sinut valitessani, että suvun jatkaminen jää osaavan vampyyrin käsiin."

***

Seuraavana aamuna herääminen oli Teijalle tuskallista. Jano, jota hän ei ollut eilen saanut Maxin kanssa juttelultaan sammutettua, korvensi edelleen hänen sisuskalujaan. Kaiken kukkuraksi hän tiesi, että tänään perijän valinnassa Azael vetäisi pidemmän korren.

Vessassa laittautuessaan Teija mietti kuumeisesti, kuinka hän voisi vielä vakuuttaa vanhempansa siitä, että hän olisi tarpeeksi hyvä perijäksi. Teija ei halunnut taistella omaa hyvää luontoaan vastaan ja ryhtyä imemään ihmisiä kuiviin.
"Helvetin Azael. Miksi sinun pitää olla aina parempi, kuin minä", Teija mutisi katkeroituneena.

Yhtäkkiä hän tunsi muutosten tapahtuvan kuin itsestään hänen kehossaan. Hänen niin aina pirteän näköinen ulkomuotonsa muuttui katkeroitumisen mukana pimeämmäksi.
"Mitä ihmettä", Teija henkäisi katsellessaan itseään.

"Teija, huhuu? Onko kaikki hyvin. Minunkin pitäisi päästä laittautumaan", Miko huhuili vessan oven takana odottaen vuoroaan.

"Kaikki on ihan hyvin, kiitos kysymästä. Mitä nyt elämäni on ihan täyttä kuraa!" Teija äyskähti ja sysäsi äitinsä kylmästi pois tieltä tullessaan ulos vessasta.
Teija tunsi, että pimeän muodon myötä myös kaikki hyvyys oli kaikonnut hänen sydämestään. Hänen sydämensä oli täyttynyt hyvyyden sijaan katkeruudella.

"Eikun odota hetki, tule kanssani ulos", Teija totesi ja veti äitinsä miltei väkisin pihalle.

"Teija, mikä sinua vaivaa? Mitä me teemme täällä?" Miko kysyi epäilevänä.
"Kohta näet rakas äiti, kohta näet", Teija vastasi.

"Näetkö tuon miehen tuolla?" Teija kysyi ja Miko katsoi häntä kummastuneena.
"Kyllä näen, mitä hänestä?" Miko vastasi ja aavisti pahaa.
"Saat aitiopaikan katsella, kun juon hänen vertansa. Tässä ja nyt. Niinhän isä haluaa minun elävän", Teija vastasi kylmästi.

"Ei, Teija ei sinun tarvitse tehdä sitä!" Miko henkäisi pelokkaana.

Mutta Mikon sanoilla ei ollut Teijalle enää paljon painoarvoa. Hän käveli miehen luo, tarrasi tästä riuskasti kiinni ja pakotti tämän antautumaan juomiseen. Mies ulvahti ja yritti rimpuilla pois, mutta turhaan. Teija piteli häntä tiukasti paikoillaan.

Miko katseli tytärtään järkyttyneenä.

Kun mies makasi maassa taju kankaalla, Miko asteli tyttärensä luo varoen. Hänen kasvoillaan paistoi suru.
"Ei sinun tarvitse käyttäytyä näin miellyttääksesi isääsi. Tiedän, että hyväsieluisena sinun voi olla vaikea elää vampyyrinä, mutta..", Miko aloitti.

Teija purskahti nauruun. "Ei tässä ole mitään vaikeata. Minä olen todistanut sinulle, että kykenen satuttamaan muita. Siitähän tässä on koko ajan ollut kyse", hän vastasi.

"Ja enkä pelkää satuttaa myös sinua, jos astut minun tielleni. Sinähän olet vain heikko ihminen", Teija jatkoi syvää katkeruutta äänessään.
"Nyt menet kiltisti isän luo ja kerrot hänelle, mitä näit. Pyydät häntä tekemään minusta seuraavan perijän", Teija komensi ja Miko nyökkäsi vastaukseksi kyyneliä pidätellen.

"Tämä ei ole yhtään kaltaistasi", hän sopersi.

Ja niin illan koittaessa Azael ja Teija istuutuivat olohuoneen sohvalle kuulemaan tuomiotaan. Azael oli viettänyt koko illan kirjoittamista harjoitellen, joten hän ei ollut tietoinen pihalla sattuneesta välikohtauksesta.

"Nyle, meidän pitäisi vielä puhua, ennen kun teet valintasi", Miko aloitti pysäyttäen poikaystävänsä hetkeksi.
"Kuule rakas, sinä et ymmärrä näistä asioista hölkäsen pöläystä, joten jätä ne minun huolekseni, jooko?" Nyle vastasi huokaisten.
"Ei, kun sinun ihan oikeasti pitäisi tietää jotakin Teijasta", Miko yritti, mutta turhaan.

"Minä sain jo kaiken tarvitsemani tiedon Del Sol Valleyssä ollessamme", Nyle vastasi.

"Noniin nuorukaiset. Nyt on tullut aika valita Crossejen suvulle seuraava perijä. Kuten olette huomanneet, olen seurannut teitä tarkasti lähipäivinä ja tullut huomanneeksi, että toinen teistä on kaikesta huolimatta osoittanut pystyvänsä kantamaan perheen pään tittelin arvokkaasti", Nyle aloitti puheensa.

Teija hymyili itsevarmana, sillä hän luuli, että Miko olisi saanut Nylen pään käännettyä aamuisen episodin jälkeen. Hän oli varma, että hänestä tulisi Crossejen seuraava perijä.

"Olemme tulleet yksimieliseen päätökseen äitinne kanssa siitä, että sinusta.."

".. Azael tulee seuraava perijä. Onneksi olkoon. Olet perijän tittelisi ansainnut", Nyle toitotti ylpeänä ja kaappasi poikansa syvään halaukseen.
"Kiitos isä", Azael henkäisi onnellisena.
"Olen ylpeä sinusta poika", Nyle hymyili.

Teija seurasi keskustelua äimistyneenä. Hän ei voinut käsittää, kuinka Nyle saattoi valita Azaelin hänen sijastaan perijäksi. Häviönsä tajutessaan Teija haroi hiuksiaan ärtyneenä.
"Tämä ei jää tähän", hän mutisi niin hiljaa, ettei kukaan muu tilassa olevista kuullut sitä.

__________________________________________

Hupsista, tästähän tuli varsin pitkä osa. Alunperin osat 11 ja 12 oli tarkoitus olla yksi suuri kokonaisuus, mutta leikkasin ne kahtia. Siltikin, tähän jälkimmäiseen jäi aika paljon tapahtumia sekä asiaa. Noh, kuitenkin. Perijä on nyt selvillä, mutta ovatko perheen välit enää ennallaan?

Ps. Pääsin vihdoin eilen kesälomille, joten nyt on taas aikaa kirjoittaa. (Ainakin silloin, jos muilta projekteiltani ehdin :'D.)