perjantai 5. heinäkuuta 2019

13. Särkynyt sydän

"Mitä sinä sanoit?" Azael kysyi kurtistaen kulmiaan, sillä hän kuuli siskonsa mutisevan jotain takanaan.

"En yhtään mitään", Teija vastasi ja hymyili niin teennäistä hymyä, kuin osasi.

"Vai niin. Jos sinulla on joku ongelma sen suhteen, että minut valittiin perijäksi, sano se ääneen äläkä vain mutise yksinäsi. Minusta valinta oli reilu ja paras vampyyri voitti. Antaisit vain olla", Azael huokaisi. Häntä ärsytti Teijan nuiva suhtautuminen perijän valintaan.

"Ai jaa, vai niin. Lopeta se saamarin leveily heti alkuunsa. Sinun tiesi voittajaksi on ollut helppo ja siksi sinun onkin helppo hymyillä", Teija äyskäisi ja jatkoi:
"Et tiedä piirun vertaakaan siitä, miten minä olen joutunut kärsimään Azael."

"Hei hei hei, nyt. En minä ole tehnyt mitään väärää, ja voi anteeksi, jos en ole ottanut huomioon teinityttöjen vaikeita tunnekuohuja", Azael puolustautui ja levitteli käsiään hämmästyneenä.

"Sinun pitäisi jutella Mikon kanssa noista kiukkukohtauksistasi, hän tietää naisten vaivoista paremmin kuin minä", hän jatkoi hieman ivaillen.

"Ei tässä ole mistään teinityttöjen vaivoista kysymys!" Teija huudahti raivoa kihisten. Teija ei voinut sietää sitä, että hänen tunteitaan arvotettiin hänen sukupuolensa perusteella.

"Isä on vain suosinut sinua epäreilusti jo alusta asti, sillä olet luonteeltasi paha. Ei hän halua mitään hyvää vampyyriä nössöilemään perheen pääksi", hän jatkoi.

"Mutta enhän minä ole voinut vaikuttaa päätökseen mitenkään", Azael puolusteli.
"Tiedät itsekin, että se ei ole totta. Saatte maksaa tästä vielä myöhemmin", Teija lausahti kylmästi ja sai Azaelin vain jäätymään paikalleen hiljaisena.

Teija ei tiennyt miten, mutta jotenkin Azaelilla oli näppinsä pelissä perijän valitsemisprosessissa. Hän oli siitä varma. 


Teija nousi sohvalta ja käveli riuskasti veljensä ohi. Hän avasi huoneensa oven, paiskasi sen raivolla kiinni ja istui sängylleen mietteliäänä. Yhtäkkiä Teija muisti saamansa puhelinnumeron ja hivutti kätensä läheisen pöydän ylimpään laatikkoon, johon hän oli numeron kiireessä jättänyt.

Teija katseli rypistynyttä paperinpalaa ja mietti, laittaisiko Maxille sittenkin viestiä.

Hän kaivoi kännykän esiin ja näppäili numeron tekstiviestikenttään.
- Hei, Teija tässä. Olisin kiinnostunut tulemaan Luopioiden kokoontumiseen. Tekstaa minulle kellonaika ja paikka, hän kirjoitti.

Pian kännykkä piippasi.
- Mahtavaa, kiva saada lisää kapinallisia porukkaan mukaan. Paikka on sama, kuin antamassani lapussa, eli Newcrestin koulu. Ilmoitan sinulle, kun seuraava tapaaminen järjestetään. - Max.

Teija katseli vastausta hymyillen. Ainakin hän pian tapaisi ihmisiä, jotka ymmärtäisivät hänen sisällään kiehuvaa tuskaansa.

Toisaalla Miko oli viimein päättänyt puhua päivän tapahtumista Nylen kanssa.
"Meidän pitää puhua", hän aloitti ja sai sänkyä petaamassa olleen Nylen jähmettymään paikalleen.

"Mistä sinä haluaisit jutella?" Nyle kysyi turhautuneena. "Jos tämä koskee perijän valintaa, en tule muuttamaan päätöstäni. Se on jo tehty", hän jatkoi.

"Ei kun juuri siitä minä haluaisin puhua", Miko sanoi vakavoituneena. "Et ole kuunnellut minua tai minun neuvojani ollenkaan perijää valitessasi, vaikka lupasit että teemme sen yhdessä."

"No voi anteeksi. Minä nyt vain satuin vampyyrinä ajattelemaan, että olisin parempi valitsemaan heistä, kuka on paras perijä. Et sinä ihmisenä tajua näistä jutuista ihan kaikkea", Nyle puolustautui ärtyneenä.
Miko vain tuijotti kumppaniaan pitkään epäuskoisen hiljaisena.

"Jos olisit kuunnellut minua ennen kuin teit valinnan, olisit nyt tietoinen siitä, että Teija hyökkäsi päivällä viattoman miehen kimppuun ja uhkasi myös minun henkeäni!" Miko kivahti korottaen ääntään. Nyle henkäisi hämmästyneenä ja peitti suunsa käsillään.

"Teijasta olisi siis sittenkin voinut tulla jotakin", hän mutisi.

"Et ole tosissasi!" Miko huudahti. "Teija olisi voinut tehdä minulle vaikka mitä ja sinä vain pidät viattomien ihmisten satuttamista positiivisena asiana!" hän jatkoi huutamistaan. Miko ei voinut käsittää, miten ennen niin lempeästä Nylestä oli kuoriutunut pelkkä voimaan ajatteleva hirviö.

"En minä sitä tarkoittanut..", Nyle vastasi.

"Kylläpäs tarkoitit! Kyllä minä tiedän, mikä sinä olet miehiäsi Nyle. Tiedän, että menit vasten tahtoani opettamaan nuorille, kuinka ihmisistä juodaan verta, vaikka pyysin sinun puhuvan hurmehedelmistä!"
"Olet vaaraksi lapsinesi niin minulle, kuin Junollekin", Miko äyskähti.
 
"En minä ole koskaan satuttanut ketään teistä!" Nyle vastasi näreissään.

"Ai et ole? Muistelepa tarkkaan. Minun muistaakseni makasin kerran tajuttomana lattialla sinun takiasi", Miko sanoi ja loi vihaisen katseen Nyleen.
"Hei! Tuo on kohtuutonta! Olin silloin heikko. En koskaan satuttaisi ketään teistä tahallani!" Nyle henkäisi. Hän oli kokonaan unohtanut kyseisen välikohtauksen.

"Minä olen menettänyt luottamukseni sinuun Nyle", Miko lausahti. Nyle tuijotti tyttöystäväänsä pitkään hiljaa ja yritti prosessoida kuulemaansa. Hänen elämän rakkautensa ei enää voinut luottaa häneen.

"Mutta.. minä rakastan teitä kaikkia todella paljon..", Nyle kähisi. Hänestä tuntui, kuin jokin olisi kuristanut hänen kurkkuaan. Nyle aavisti pahaa.

"Me lähdemme huomenna täältä Junon kanssa ja muutamme Akiran luokse", Miko sanoi. Lause iski kuin jäänä vasten Nylen kasvoja.
"Onko tämä joku väliaikainen ratkaisu? Tuletteko takaisin, kun tilanne on rauhoittunut?" Nyle kysyi.

"Ei, emme tule", Miko vastasi. Nylestä tuntui siltä, että hän tukehtuisi siihen paikkaan.

"ET SINÄ VOI VIEDÄ MINULTA OIKEUTTA NÄHDÄ MINUN LASTANI!" Nyle huusi niin kovaa, että varmasti koko talo kuuli hänen sanansa.

"Kyllä minä voin, Nyle. Sinä olet vaaraksi lapsellemme, joten vien hänet turvaan", Miko vastasi.
"Minä tulen ja haen hänet takaisin", Nyle intti.

"Ei, et tule."
"Tämä oli tässä."
"Minä jätän sinut Nyle."

Siinä hetkessä Nyle kuuli sydämensä hajoavan tuhansiksi palasiksi.

"H-hyvä on", Nyle sai takelleltua kyynelten täyttäessä hänen silmänsä. Hänestä tuntui, kuin koko maailma romahtaisi hänen ympäriltään. Nyle oli menettänyt kaksi hänelle tärkeää asiaa.
Elämänsä rakkauden ja nuorimmaisen lapsensa.

Seuraavan yön Miko nukkui sohvalla. Teija katseli nukkuvaa äitiään ristiriitaisin tuntein. Teijaa suretti se, että hänen aina niin onnelliset vanhempansa erosivat. Nyleä kohtaan hän ei kuitenkaan tuntenut mitään myötätuntoa. Mitään tällaista ei olisi tapahtunut, jos Nyle ei olisi keksinyt älyttömiä perijänvalintakikkojaan.


Seuraavana päivänä vietettiin Junon syntymäpäiviä kireissä tunnelmissa. Nyle ja Miko eivät olleet oikein juhlatuulella eronsa vuoksi, mutta he yrittivät parhaansa tulla toimeen Junon takia.

Junosta kasvoikin oikein hurmaava pieni poika. Hänen ensimmäiseksi piirteeksi tuli laiskuus ja tavoitteeksi vikkelä viikari.

"Noniin, nyt kun juhlat on juhlittu, on aika pakata", Miko sanoi ja ohjasi poikansa kasaamaan tavaroitaan laatikoihin. Juno ymmärsi olla kyselemättä liikaa ja nyökkäsi suostuvaisesti.

Pian Mikon ja Junon tavarat odottivat valmiina eteisessä. Tavarakasoja tuijottaessaan Mikolla oli haikea olo. Hän ei olisi halunnut lähteä, mutta hänen oli pakko.
Junon turvallisuuden vuoksi.

"Isä tulee katsomaan sinua, kunhan vain äidille sopii", Nyle kuiskasi Junolle halatessaan tätä viimeisen kerran. 
"Minulle tulee ikävä sinua isä", Juno kuiskasi takaisin.
"Niin minullekin sinua", Nyle vastasi ja hänen äänensä hajosi hiljaiseen nyyhkytykseen.

Pian muuttoauto kaarsi pihaan ja Miko sekä Juno nousivat sen kyytiin. Miko kääntyi vielä ennen autoon nousemistaan katsomaan entistä poikaystäväänsä.
"Hyvästi Nyle", Miko sanoi ja sulki auton oven perässään.


San Myshunoon saapuessaan Miko soitti Akiran ovikelloa kyynelten valuessa hänen poskillaan. Miko ei ollut ilmoittanut tulostaan aiemmin, eikä hän tiennyt miten Akira reagoisi erosta kuullessaan.

Akira avasi oven ja oli ihmeissään nähdessään kyynelehtivän tyttöystävänsä.
"Miko, mitä ihmettä?"

"Erosimme Nylen kanssa ja.. me lähdimme", Miko sanoi väsyneenä. Hän oli muuttomatkasta niin väsynyt, ettei meinannut pysyä jaloillaan pystyssä.
"Kuule, kaikki järjestyy kyllä", Akira lohdutti ja piti Mikoa varmuuden vuoksi hartioista pystyssä.
"Luuletko?" Miko kysyi voipuneesti.

"Kyllä, minä lupaan sen. Voitte asua Junon kanssa täällä minun luonani. Teillä ja sinulla on aina paikka täällä", Akira vakuutti ja halasi Mikoa tiukasti.
"Kiitos", Miko vollotti.

"Ja varmasti tämä pikku nappulakin on innoissaan siitä, että hän saa vihdoin oman huoneen", Akira hymyili ja pöyhötti Junon punaisia hiuksia.
"Joo! Jee, oma huone!" Juno hihkaisi ja kiiruhti asunnon yläkertaan reppu selässään.

"Kyllä me pärjäämme ihan hyvin, usko pois", Akira hymyili rohkaisevasti Mikolle ja alkoi kantaa muuttolaatikoita sisälle.

***

Aikaa kului ja talvikin alkoi pian taittua loppuakseen. Nyle oli saanut eräänä aamuna kirjeen Newcrestin koulusta, jossa kehotettiin tulevien koululaisten vanhempia tulemaan tutustumaan koulun toimintaan. Nyle oli kirjeestä ihmeissään, sillä hän ei muistanut ilmoittaneensa nuoria mihinkään. Hän päätti silti lähteä katsastamaan, mitä koululla oli tarjottavanaan.

"Päivää, Nyle Cross, oletan?" mieshenkilö kysyi ja pysäytti eksyneen näköisenä haahuilevan Nylen koulun käytävällä.
"Ööh, kyllä. Mitä se sinulle oikeastaan kuuluu, kuka minä olen?" Nyle vastasi hämmentyneenä.

"Kyllä se minulle itseasiassa kuuluu. Olen tämän koulun rehtori Markus Wayne ja olen tullut esittelemään sinulle koulurakennustamme", mies naurahti.
"Aha, selvä. Minä en kyllä muista ilmoittaneeni lapsiani teidän kouluunne", Nyle mutisi.
"Ilmoittautuminen on tehty jo kauan aikaa sitten Miko Ojon nimellä. Hän on myös maksanut kaiken etukäteen", Markus vastasi.

Nyle kurtisti kulmiaan, muttei kysynyt mitään.
"Tule mukaani", Markus viittilöi ja johdatti Nylen lähimpään luokkahuoneeseen.

"Istu alas, ole hyvä ja kuuntele", Markus kehotti ja istuutui itse opettajanpöydän taakse.

"Onko näin hyvä?" Nyle kysyi sarkastisesti ja istuutui tuoliinsa.

"Oikein hyvä", Markus hymyili.
"Kuule, tiedän, että teidän perheessänne on ollut lähiaikoina vaikeaa teidän eronne myötä. Mutta kutsuin sinut tänne, sillä en halua, että teini-ikäiset lapsenne joutuvat kärsimään vaikeasta perhetilanteestanne eivätkä saa koulutusta", hän jatkoi.

"Mm, se on kyllä totta", Nyle huokaisi.

"Olen ollut myös yhteydessä Mikoon ja hän on antanut myöntymyksensä sille, että hänen rahansa käytetään lasten koulutukseen", Markus sanoi.

"Ihanko totta?" Nyle kysyi epäuskoisena. Mikon nimen kuuleminenkin sai hänet edelleen voimaan pahoin. Hän ei ollut halunnut ajatella Mikoa tai ylipäätään jaksanut huolehtia elämästään lähiaikoina.

"Kyllä, kaikki on allekirjoitustasi varten valmiina", Markus vastasi ja ojensi papereita Nylelle.
"Mutta, lapsemme on.. miten sen nyt sanoisi.. hieman erilaisia. Olethan varma, ettei heitä esimerkiksi kiusata?" Nyle kysyi huolissaan.

"Ei hätää herra Cross, olemme tietoisia perheenne salaisuudesta ja se tulee jäämään tämän koulun seinien sisälle, kunhan teinit osaavat vain käyttäytyä", Markus vastasi.
"Tottakai, tottakai. Heistä ei ole vaaraa kenellekään", Nyle vakuutti ja allekirjoitti sopimuksen.

"Hienoa, niin minä arvelinkin. Koulumme on pieni kyläkoulu, joka kunnioittaa oppilaittensa yksityisyyttä. Newcrestin koulu on erinomainen paikka sellaisten perheitten lapsille, jotka haluavat käydä koulua ilman, että he herättäisivät liikaa huomiota", Markus selitti. 

"Meillä opiskelee esimerkiksi suurten julkkisten lapsia.."

".. ja sellaisia nuoria, joiden vanhemmat ovat kuolleet."

"Joten, uskon vahvasti, että teidän nuorisonne sopii kouluumme vallan hyvin", Markus vakuutti.
"Tässä on teille mukaan vielä esitteitä, jotka voit viedä lapsillenne, jotta he voivat tutustua uuteen kouluunsa ennen koulun aloittamista", hän jatkoi hymyillen ja ojensi laput Nylelle.

Nyle nyökkäsi ja otti laput vastaan. Hän huokaisi syvään ja nousi tuolista lähteäkseen pois luokkahuoneesta.

"Toivota teinit minun puolestani tervetulleeksi Newcrestin kouluun", Markus huikkasi Nylen perään. 
Nyle nyökkäsi, sulki oven ja laahusti takaisin omaan kotiinsa. Koti tuntui yhtä tyhjältä kuin ennen, mutta nuorten saaminen takaisin koulutuksen tielle loi edes pienen kipinän toivosta Nylen sydämeen. Toivon siitä, että nuorilla olisi parempi tulevaisuus edessään, kuin hänellä koskaan.

_______________________

Ja massiiviset osat jatkuvat taas. Tätä osaa oli oikeastaan jopa vaikea kirjoittaa, sillä Miko ja Nyle ovat matkansa aikana olleet minulle hyvin tärkeä pariskunta. Suhteen päättyminen meinasi saada itse kirjoittajallekin tipan linssiin. Mutta miten Nyle sekä nuoret jatkavat tästä taas eteenpäin? Tuoko uusi koulu vain lisää ongelmia tullessaan?

6 kommenttia:

  1. Olo on hieman surullinen Mikon ja Nylen erosta, mutta toisaalta myös helpottunut, sillä ainakin toistaiseksi molemmat ovat hengissä ja toivon mukaan turvassakin. Elämä alkoi käydä erittäin haastavaksi vampyyrien ja mundanien taloudessa. Ainakin kaksi teineistä on erittäin epävakaita ja kilpailunhaluisia keskenään eikä Nylekaan ole viime aikoina ollut luotettavuuden perikuva, varsinkin viskatessaan vaimonsa kanssa sovitut asiat tylysti syrjään. Ymmärrän siis täysin, että Miko menetti luottamuksensa.

    Mitä koulunvaihto sitten tuo tullessaan? Veikkaan, että ongelmia on edessä. Jos nuoret pystyvät olemaan ovelia, he saattavat jonkin aikaa pitää kynttilänsä vakan alla ja kykenevät ehkä toimimaan varjoissa. Jos. Erittäin mielenkiintoista nähdä, mitä olet suunnitellut teinien osalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itselläkin oli hieman ristiriitaiset fiilikset osaa kirjoittaessani, mutta toisaalta Miko ja Akira voivat jatkaa hyvää sekä turvallista elämää Junon kanssa kaupungissa. Koulusta kuulemme sitten lisää seuraavassa osassa. Tarkoituksena oli nyt hieman johdatella aiheeseen ja esitellä rakennusta (jonka rakentamisvaiheessa meinasi muuten mennä pari kertaa hermot esineitä paikoilleen sijoittaessa :'D.)

      Ensi osassa tavataan myös uusia hahmoja aka teinejä koulusta!

      Poista
  2. Pidin Nylestä ja Mikosta pariskuntana hyvin paljon, mutta siitäkin huolimatta olen sitä mieltä, että ero oli oikea ratkaisu. Luottamuksen menetys oli jo riittävä syy erolle, ja vampyyriuden luoma turvallisuusuhka vain lisäsi sitä syytä. Vaikka Nyle ja Miko eivät ole enää yhdessä, niin toivottavasti Nyle saisi vielä nähdä Junoa, vaikka valvotusti jos ei muuten.

    Uusi koulu ja uudet tuttavuudet tuovat varmasti teinien elämään jonkinlaisia haasteita, enemmän tai vähemmän vakavia. Toisaalta se tuo ehkä myös hyviä asioita, ehkä uusia ystäviä tai jotain sellaista. Odotan jatkoa mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Niin, aika näyttää, onko Nylen ja Mikon väleillä enää mahdollisuutta parantua niin, että Nyle pääsisi näkemään poikaansa. Kouluelämään astuminen voi olla nuorille tosiaan haasteellista, mutta voihan olla että uudet tuttavuudet auttavat heitä myös menemään elämässä eteenpäin. ;)

      Poista
  3. Hei tännekin! Multa tosiaan on alkamassa uusi tarina Storytimen oheen. ST on pikkuhiljaa tulossa loppuun, pelissä muistaakseni kahdeksas sukupolvi syntynyt, joten alan käynnistellä uutta tarinaa. Olen linkittänyt sun tarinan omaani ja olisin kovasti kiitollinen, jos linkität mun tarinan omaasi =)

    https://familywindenburg.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiitos! Linkittelen tännekin ja käyn vilkaisemassa :)

      Poista