15. Teiniromantiikkaa

~ Noniin, nyt sitten turvavyöt kiinni ja penkistä tiukasti kiinni, nimittäin tässä osassa on luvassa oikein kunnon rakkaustykitystä! Osassa on myös paljon tekstiä ja hyppyjä, mutta siihen te lienee olette jo tottuneetkin...

________________________________

Abigor viittoi Nylen mukaansa ja istutti tämän alas. Nyle pyöritteli hetken silmiään, mutta suostui lähtemään poikansa mukaan.
"No, mitä minä nyt olen tehnyt?" Nyle kysyi syvään huokaisten.
"Mietihän vähän", Abigor mutisi ja katsoi isäänsä.

Hänestä asetelma oli hieman ironinen, sillä hän muisti keskustelleensa lapsena juuri samaisella sängyllä isänsä kanssa. Nyt tilanne oli kuitenkin hieman toinen, sillä holhoojan sekä holhottavan osat olivat vaihtuneet.

"No, okei.. Myönnän, että olen lähiaikoina ollut vähän holtiton."
"Mutta ei se tarkoita, että voit alkaa määräämään, kenen kanssa vietän aikaani", Nyle myönsi käsiään levitellen.

"Isä, ei tässä ole kyse siitä, kenen kanssa hengaat. Vaikka voisit valita seuralaisesi hieman paremmin", Abigor naurahti ja sitten vakavoitui.
"Me olemme huolissamme sinusta. Et ole eron jälkeen käynyt ollenkaan töissä ja roikut baareissa iltamyöhään."

Nyle katseli käsiään hiljaa.

"Mutta..", Nyle yritti.
"Ei mitään muttia. Nyt laitat elämäsi kuntoon ja lopetat nämä sekoilut", Abigor huokaisi ja katsoi isäänsä tuimasti.

"Hyvä on. Ymmärrän, etten ole ollut maailman paras isä pitkään aikaan. Minä lupaan mennä töihin heti tänään", Nyle vastasi nöyrtyneenä.

Ja niin Nyle otti itseään niskasta kiinni, lähetti Amalian kotiinsa ja puki työvaatteet päälleen. Vielä ennen töihin palaamista hän kaappasi poikansa kiitollisena syvään halaukseen.

"Taisi tämä isäukkokin tarvita vähän kurinpalautusta", Nyle totesi jo nyt vähän naureskellen.
"Sinusta on kasvanut fiksu poika Abigor. Olet sielultasi hyvä, pysy juuri tuollaisena", hän jatkoi ja sulki oven mennessään.

Abigor jäi hymyillen katselemaan isänsä perään.

***

Seuraavana koulupäivänä Luopioiden kerhohuoneen ovi kolisi vilkkaasti. Kerhon jäsenet Luna, Morgan, Wolfgang ja Max valuivat kokoontumistilaansa vähitellen. Viimeisenä porukkaan liittyi mukaan myös Teija.

Teija istuutui epävarmana viimeiselle vapaalle paikalle Morganin ja Lunan väliin. Häntä jännitti, mutta samalla hän odotti innolla pääsevänsä kunnolla sisälle Luopioiden toimintaan.

"Jahas, meillä on näemmä uutta kapinallista verta täällä", Morgan naurahti ja laski hiihtolasejaan nähdäkseen Teijan kunnolla.
"Hienoa, että saamme lisää porukkaa keisseihin mukaan", Luna hymyili.
"Mm..", Teija mutisi vaivaantuneena.

"Hienoa, että olette päässeet tänään niin sankoin joukoin paikalle ja pahoittelut siitä, etten ole ehtinyt järjestää tapaamisia vähään aikaan", Max aloitti ja sai vastaukseksi ymmärtävää muminaa.

"Olemme tänään saaneet uuden jäsenen, Teijan, joka tulee auttamaan meitä seuraavassa tehtävässämme. Tapasin Teijan jonkin aikaa sitten ja tiesin, että hän on juuri sopiva lisä porukkaamme", Max jatkoi.
"Mikä seuraava keikkamme on?" Wolfgang kysyi kiinnostuneena.

"Tällä kertaa keikka on paljon henkilökohtaisempi, kuin edelliset. Haluan, että selvitämme isäni kuoleman", Max lausahti vakavoituneena.
"Mutta emmehän me ole mikään etsivätoimisto", Wolfgang mutisi.

"Minä tiedän, Luopioiden ideana on ollut kauan vetää rahaa jokaisesta välistä, mistä se on vain mahdollista, mutta tällä kertaa pyydän teiltä palvelusta. Pyydän, että autatte minua selvittämään, kuka tappoi isäni ja maksan teille ruhtinaallisesti omasta perintöosuudestani", Max vastasi ja loi katseensa muihin Luopioihin.

"No mikä ettei, ruvetaan hommiin vain", Morgan nyökkäsi vastaukseksi.
"Kuulostaa hyvältä", Luna säesti.

"Miten lähdemme etenemään?" Wolfgang kysyi.
"Selvittelen asiaa ensin tarkemmin ja kutsun teidät pian koolle. Voitte nyt kuulostella ympäriinsä, jos joku sattuisi tietämään Jacques Villarealin kohtalosta jotain. Ainakin hänen rikostoverinsa luulisivat tietävän jotain. Mutta heitä pitää käsitellä varoen", Max vastasi.

"Haluan keskustella tästä vielä Teijan kanssa kahdestaan, joten voitte nyt jatkaa matkaanne, minne ikinä olette menossa", hän naurahti ja viittilöi muita poistumaan.

Muiden poistuttua Teija istuutui lähemmäs Maxia. Hän oli epäluuloinen siitä, miten hän muka pystyisi auttamaan selvittämään Maxin isän kohtaloa.
"Mistä sinä halusit vielä puhua?" Teija kysyi.

"Minä tiedän, mikä sinä olet", Max sanoi ja tuijotti Teijaa syvälle silmiin. Teija liikahti hermostuneesti.
"Mikä minä sitten olen?" Teija kysyi peloissaan.
"Vampyyri."

"Ei, en minä..", Teija mutisi hermostuneena ja nousi seisomaan lähteäkseen.

"Kyllä sinä olet. Sinä olet kiehtonut minua siitä lähtien kun näin sinut ensimmäisen kerran. Olet tärkein avain isäni poismenon ratkaisemisessa, sillä tiedät, miten vampyyrit toimivat", Max vastasi ja astui lähemmäs, tarttuen Teijan käsistä kiinni.

"Salaperäinen vampyyriluontosi tekee minut hullaantuneeksi", Max kuiskasi ja suuteli Teijan kämmenselkää. Teija tunsi punehtuvansa päästä varpaisiin Maxin imelät sanat kuullessaan.

"Sinä olet minun viimeinen toivoni", Max sanoi ja vetäisi hämmentyneen Teijan halaukseen. Halaukseen, joka tuntui kestävän ikuisuuden.
"Jos sinä vain tahdot luottaa tällaiseen hirviöön", Teija mutisi.
"En minä sinua pelkää", Max kuiskasi ja tiukensi otettaan.

Takkatuli rätisi hiljaa nuorten liimautuessa kiinni toisiinsa.

***

Koulupäivien vieriessä nuoret pääsivät tutustumaan myös paremmin luokkakavereihinsa. Nuorista Azael oli viihtynyt vähän liiankin hyvin samalla luokalla olevan Ritu Banerjeen kanssa. He istuskelivat koulun kirjastossa usein yhdessä punomassa jos mitäkin juonta opettajien pään menoksi. Ritu oli Azaelin mieleen, sillä tämä ei kaihtanut keinoja saadakseen mitä halusi.

"Olisitko kiinnostunut lisärahasta", Ritu kysyi eräänä päivänä yllättäen.
"Mitä sinulla on mielessäsi?" Azael kysyi kulmiaan nostaen.

"Olen saanut yhteyden erääseen lehtifirmaan, joka kaipaa lööppejä julkaistavaksi. Mitä mehukkaampi lööppi, sen parempi palkkio", Ritu vastasi ja jatkoi: "Sinähän kirjoitat, voisit sopia hyvin siihen hommaan."

"Vai lööppejä, eihän se edes ole mitään kunnon ilkeilyä", Azael mutisi.
"Voi kuule, osuvalla lööpillä voi helposti tuhota jonkun elämän. Pitää vain pitää silmänsä avoinna", Ritu vakuutti.

"Ja siitäkö muka maksetaan hyvin?" Azael kysyi.
"Hyvästä jutusta voi saada jopa monen tonnin palkkion", Ritu vastasi.
Azael nyökytteli kiinnostuneena rahasumman kuullessaan. Muista ilkeyksien kirjoittaminen ei kuulostanut yhtään huonommalta idealta.

"Mutta eihän minulla ole oikein mitään, mistä vielä kirjoittaisin", Azael mutisi mietteliäänä. Ehdotus kuulosti houkuttelevalta, mutta hän ei tuntenut läheisesti yhtään julkkista.
"Eikös veljesi hengaile sen Bailey-Moonin kanssa? Voisit yrittää udella häneltä, jos Orangesta löytyisi jotain, mistä juorulehdet kiinnostuisivat", Ritu ehdotti.

"Mm, tuossa voisi olla ideaa", Azael nyökytteli ja näki jo kolikoiden satavan taskuihinsa.
"Kirjoita lööppi ensi viikon loppuun mennessä valmiiksi ja lähetä se minulle sähköpostitse. Toimitan sen sitten eteenpäin lehtitoimistoon", Ritu sanoi ja poistui seuraavalle tunnille.
Azael lupasi pitää silmänsä auki.

***

Päivien kuluessa Abigor oli puolestaan saanut Orangen lisäksi itselleen ystävän Anne Pancakesista. Anne oli kovemman luokan eläinaktivisti, joka ei pelännyt tuoda mielipiteitään esille. Abigor ja Anne olivat löytäneet yhteisen kentän kasvisruokailun maailmasta, sillä Anne oli myös kova veganismin puolestapuhuja. Abigor ei ollut tosin kertonut tälle, että hän joi kylläkin nykyään lähinnä hurmehedelmien verta muistuttavaa mehua.

"Nyt et usko, mitä näin kuntosalilta tullessani!" Anne selitti tohkeissaan lukemasta tulleelle Abigorille.
"Mitä sinä nyt olet nähnyt?" Abigor kysyi naurahtaen. Anne oli kaiken muun lisäksi myös koulun virallinen juorupuhelin.

"Kun suljin kuntosalin oven, kuulin, että kaksi henkilöä livahti läheiseen tarvikevarastoon. Mitä lie urheilutarvikkeita ovat siellä pöllimässä!" Anne henkäisi.
"Noh tuskin siellä mitään arvokasta säilytetään, jos se on auki jätetty", Abigor vastasi olkiaan kohauttaen.

"Ei ne mitään tavaroita siellä ole pöllimässä", Max virnisti ja jatkoi: "Ritulta ja Azaelilta nuo minun mielestäni näyttivät."
"Eikä, nyt juksaat!" Abigor henkäisi yllättyneenä ja suuntasi askeleensa muiden teinien kanssa tirkistelemään tapahtumaa.

Ja Annen juorupuhelin oli tietenkin oikeassa. Azaelin ja Ritun muhinointihetki komerossa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä kuhina komerossa tapahtuvasta epäsopivasta toiminnasta kantautui myös Ulriken korviin. Ulrike olikin keskeyttänyt herkän hetken ja raahannut nuoret ulos komerosta puhutteluun.
"Ja tämähän ei toistu. Muuten otan yhteyttä vanhempiinne ja kerron, mitä te täällä kouluajalla oikein harrastatte", Ulrike lausahti pettyneenä ja ohjasi Ritun sekä Azaelin eri teille.
Pois lähtiessään Azael iski Ritulle kuitenkin merkitsevästi silmää, merkkinä siitä, ettei tämä jäisi viimeiseksi kerraksi.

Välikohtaus ei kuitenkaan unohtunut heti koulun oppilaiden mielestä. Ritun ja Azaelin tempauksesta keskusteltiin vielä aktiivisesti luokan chätissä useita viikkoja.
"Katso, joku on ehtinyt napata heistä kuvankin, kun Ulrike tuli läksyttämään", Orange hirnui ja ojensi kännykkää Abigorille, jotta tämä näkisi myös.
"Ei ole todellista. Kyllä se Azael aina osaa sotkea asiansa", Abigor kihersi.

"Ai niin, Annella oli kuulema sinulle jotain asiaa. Hän pyysi sinua tulemaan lokeroiden eteen", Orange sanoi ja laittoi kännykän taskuunsa.
"Ai, sanoiko hän, että onko se jotain tärkeää?" Abigor kysyi ihmeissään.
"Ei mitään vakavaa, menet nyt vaan ja kuulet kyllä, mikä hänen asiansa on", Orange vastasi virnuten ja iski perään silmää.
Abigor nosti kulmiaan ihmeissään, mutta suuntasi alakertaan.

"Orange sanoi, että sinulla oli jotakin asiaa", Abigor aloitti.
"Niin, minulla olikin", Anne sanoi hermostuneena ja vilkuili välillä kengänkärkiään ja sitten Abigoria.

"No.. Minä vähän niinkuin olen mietiskellyt asioita.. kun tässä on monet alkaneet seurustelemaan ja näin", Anne mutisi kierrellen ja kaarrellen.
"Mutta eihän sinulla ole mikään kiire suhteeseen, jos et ole vielä törmännyt 'siihen oikeaan'", Abigor vastasi hieman kummissaan, sillä hän ei tajunnut, mistä oli oikein kyse.

"Nokun minä tavallaan olen..", Anne kuiskasi.

"Kuka-", Abigor aloitti, mutta Anne katkaisi hänen lauseensa yllättävällä suudelmalla. Abigorin silmät laajenivat hämmästyksestä, sillä hän ei ollut odottanut mitään tällaista. Suudelma tuntui samalla jotenkin kummalliselta.

"Kuule, jospa istuttaisiin alas", Abigor sanoi vaikeana ja peruutti suudelmasta pari askelta taaksepäin. Hän ei tiennyt, kuinka selittäisi asian loukkaamatta Annea.
"Öö.. Okei?"Anne vastasi epäluuloisesti.

"Tuota.. Asia on niin, että minä en ole valitettavasti ihastunut sinuun Anne. Olet ihana ihminen ja hyvä ystävä mutta.. se kipinä vain puuttuu", Abigor selitti ja peitti kasvonsa käsillään.
"Ahaa.. sori", Anne mutisi ja katseli kiusaantuneena muualle. Hän ei ollut uskonut saavansa pakkeja Abigorilta näin nopeasti.

"Onko sinulla sitten joku toinen, josta pidät?" Anne yritti jatkaa keskustelua kiusaantuneena.
"Minä.. en.. tiedä..", Abigor mutisi.
"Saattaa olla", hän täydensi.

"Okei, noh. Jospa me jatketaan niin kuin ennenkin", Anne vastasi ja poistui vähin äänin lähimpään vessaan. Abigor tiesi, että pakit olivat Annelle kova paikka, mutta hän ei voinut tunteilleen mitään.

Abigor palasi yläkertaan ja katseli ympärilleen. Kaikki muut tuntuivat jo lähteneen kotiin, paitsi Orange, joka otti viimeistä selfietään Simstagramia varten.
"Noh, joko te seurustelette?" Orange kysyi virnuillen.
"Itseasiassa ei", Abigor huokaisi ja jatkoi: "Minä annoin hänelle pakit."

"No mitä ihmettä, tehän olisitte olleet ihan täydellinen pari", Orange päivitteli.
"Mm.. minulla ei vain ollut samanlaisia tunteita häntä kohtaan", Abigor mutisi.
"No eihän sille voi sitten mitään", Orange totesi ja kohautti olkiaan.

"Niin.. itseasiassa", Abigor mutisi..

"Minulla.. on joku toinen.. johon olen tuntenut vetoa jo kauemman aikaa.."

Orange hätkähti yllätyksestä ja katsoi omia käsiään, jotka lepäsivät Abigorin otteessa.
"Tarkoitatko... sinä", Orange kuiskasi.
"Mm", Abigor sai sanottua. Sydän jyskytti kahtasataa hänen kurkussaan.

"Kuule.. minäkin olen miettinyt..", Orange mutisi.
"Minä en tiennyt, että sinä..", hän jatkoi.
"Niin.. en minäkään ennen, kun tapasin sinut..", Abigor vastasi ääni väristen.

Nuorten välillä väreilevä jännitys purkautui, kun Orange kaappasi Abigorin syliinsä ja suuteli tätä pitkään. Abigorista tuntui, että hän näki unta. Että niin hyvältä tuntuva hetki, ei voinut osua oikeasti hänen kohdalleen. Orangen kanssa suuteleminen tuntui oikealta. Se tuntui Abigorista niin hyvältä, ettei hän olisi halunnut päästää miehestä irti enää koskaan.

Vihdoinkin palaset loksahtivat Abigorin pään sisällä paikoilleen.

Mutta heidän hellä hetkensä ei ollut niin yksityinen, kuin Abigor ja Orange olivat luulleet. Suudelman sattui näkemään nimittäin opettajan puhuttelusta kotiin lähdössä ollut Azael. Azael ei ollut aluksi huomata veljeään muhinoimassa Bailey-Moonin kanssa, mutta tilanteen tajutessaan hän virnisti.

Ritu oli käskenyt etsiä lööppimateriaalia Orangesta. Azael kaivoi kännykän taskustaan ja nappasi nopeasti rakastavaisista kuvan poistuessaan vähin äänin paikalta. Hän saattoi jo nähdä sielunsa silmin tulevan tonnin arvoisen lööpin otsikon:
"Orange Bailey-Moon on homoseksuaali!"

____________________________________________

Noniin, huhhuh. Johan tuli tykitettyä paljon asiaa tähän osaan. Joku jo vähän kommenteissa aiemmin arvelikin, että Abigor saattaisi olla jotakin muuta, kuin hetero ja niinhän siinä sitten kävikin. Abigor tuntuu löytäneen itsensä, mutta onko Azaelilla seuraavan skandaalin ainekset käsissään. Entäpä muut suhteet? Mitä teinihuuruissa solmituista romanttisista suhteista saattaisi seuratakaan? 

Edit: P.S. Tässäkään osassa simeillä ei näemmä pysy samat vaatteet päällä koko ajan (koska ulkona on kylmä ja byhyy haluan laittaa takin päälle :'D), mutta noh. Osan kuvaaminen oli myös surkuhupaisan haastavaa, sillä eräs oppilaista meinasi jäätyä kuoliaaksi pihalle, kun en kiinnittänyt häneen huomiota. Yhtenä kuvauskertana koulun alueelle sattui sitten joulujuhla ja joulupukki päätti tulla istumaan luokkaan oppilaiden paikalle. :'D. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta katsokaa itse näistä kuvista, mitä ongelmia minulla vaihteeksi oli.

Orangesta tuli yhdessä vaiheessa kirjaimellisesti glowing homo.

Joulupukkikin kaipasi koulutusta..

Ja kaikki istuivat ihan väärillä paikoilla ja olivat väärissä luokissa. :'D