sunnuntai 15. joulukuuta 2019

17. Aikuisuuden kynnyksellä

Del Sol Valleyn asukkaat saivat nauttia vielä hetken auringonlaskusta, kun sade lakkasi ja pilvet väistyivät pois auringon tieltä. Abigor katseli auringonlaskua häkeltyneenä Bailey-Moonien olohuoneesta. Hän ei ollut ikinä nähnyt niin suurta kotia, kuin Orangen perheellä oli.

Abigor istuutui mietteliäänä sohvalle. Orangen vanhemmat eivät vielä näyttäneet olevan paikalla.
"Hieno lukaali", hän sai mutistua Orangelle.
Abigor olisi valehdellut, jos hän olisi väittänyt, että hänen kämmenensä eivät hionneet pelosta.

Hän ei tiennyt yhtään, kuinka Orangen vanhemmat reagoisivat poikansa seurustelusuhteeseen.

"Äiti ja isä ovat vielä töissä."
"Heidän pitäisi tulla pian", Orange vastasi huokaisten. Hän katseli kaihoisana auringonlaskuun, jota säestivät Del Sol Valleyn kirkkaat valonheittimet. Orange oli kasvanut koko ikänsä noiden valojen loisteessa. Eivätkä ne valot tahtoneet jättää häntä rauhaan. Hän oli saanut julkkisvanhemmiltaan kaiken mitä hän oli halunnut ja nyt olisi hänen vuoronsa antaa jotakin heille takaisin. Vanhemmat halusivat nähdä hänen kasvavan supertähdeksi.

Tähdeksi, jolla olisi vaimo.

Abigor huomasi poikaystävänsä kasvoilla häilyvän haikeuden ja kurtisti kulmiaan.
"Onko kaikki hyvin?" Abigor kysyi ja loi katseen Orangeen.
"Mm", tämä vastasi katsetta vältellen.

"Mennään ylös minun huoneeseeni."


Abigor nousi Orangen perässä portaat ylös. Hänellä oli vatsansa pohjalla tunne siitä, että Orange tiesi, etteivät asiat ehkä järjestyisi.
Abigor oli kuitenkin valmis tukemaan poikaystäväänsä, kävi miten kävi. Mikään tai kukaan ei voisi tulla heidän väliinsä.

"Vau", Abigor sai henkäistyä astuessaan sisälle Orangen huoneeseen. "Me elämme vähän eri maailmoissa", hän jatkoi.

"No, tällaista elämää minä sitten oikeasti elän", Orange vastasi olkiaan kohauttaen.
"Luksusta, uusia vaatteita, paparazzeja", hän luetteli hieman katkeruutta äänessään.

"Entä onnellisuutta?" Abigor kysyi hiljaa ja hymyili vienosti silmälasiensa takaa Orangelle.
Orange vain hymähti ja naputteli polviaan sormillaan hermostuksissaan.
"Saa nähdä, jatkuuko tämä onnellisuus kovinkaan kauan", hän vastasi.

"Mitä tarkoitat?" Abigor kysyi nyt entistä huolestuneempana.
"Uskon, että tämä ei mene hyvin. Anteeksi, että toin sinut tänne. Mutta.. minun pitää saada tämä tehtyä", Orange vastasi mutisten.

"Minä tiedän. Äläkä pyydä anteeksi", Abigor vastasi rauhoitellen ja otti Orangea kädestä. Abigorin käsi vapisi.

***

Toisaalla Teija yritti saada Abigoria kiinni, mutta turhaan. Hän oli soittanut veljelleen lukuisia kertoja, mutta soitot kirjautuivat vain vastaamattomina Abigorin puhelimen lokikirjaan. Teija oli huolissaan lööpin vaikutuksista herkkänä tunnettuun Abigoriin. Teija pelkäsi, ettei tämä kestäisi lööpistä aiheutuvaa julkisuushöykytystä.

"Hän ei vastaa..", Teija huokaisi ja laski kännykän onnettomana käsiinsä. Hän ei tiennyt, mitä hän olisi enää voinut tehdä.

"Entä jos Abigor ja Orange eivät edes huomaa koko lööppiä?" Azael ehdotti hieman vaikean näköisenä.
"Sittenhän mitään pahaa ei edes tapahtuisi", hän jatkoi ja katsoi siskoaan.

Teija purskahti kyyneliin ja peitti kasvonsa kädellään. "Että sinä voit olla idiootti! Julkaisit lööpin kaupunkien luetuimpaan lehteen ja nyt vielä elättelet toivoa, ettei kukaan sitä näkisi!"
"No voihan olla.. että- ", Azael yritti, mutta Teija keskeytti hänet.

"OLE JO HILJAA!" hän huudahti. Huudahdus kiinnitti myös keittiössä istuneen Nylen huomion.

"No, mitä sinä olet taas mennyt tekemään?" Nyle kysyi, istuutui viereiselle sohvalle ja katsoi tuimasti Azaelin suuntaan. Azaelista tuntui siltä, että hän halusi vajota häpeästä lattian läpi. Hän ei hävennyt lööpin julkaisemista, vaan sitä, että joutui oman isänsä puhutteluun niin vähäpätöisestä asiasta.

"Pienen kepposen vain", Azael mutisi.
"Nyt ei kuulosta siltä", Nyle vastasi totisena.

"Pienen kepposen!?" Teija kivahti ja jatkoi: "Pidät salakuvaamista ja veljestäsi lööpin julkaisemista pienenä kepposena?!"
"No eihän siitä ole vielä mitään pahaa seurannut", Azael vastasi olkiaan kohauttaen. Hän ei ymmärtänyt, miksi Abigorin yksityisasioiden levitteleminen oli niin paha juttu verrattuna siihen, että siitä sai palkkioksi sievoisen summan rahaa.

"Minkä lööpin ja mistä salakuvaamisesta nyt puhutaan?" Nyle kysyi hämmentyneenä. Hän ei ollut yhtään perillä siitä, mistä puhuttiin.
Teija kertoi hänelle kaiken Abigorin ja Orangen seurustelun alusta lähtien. Hän selitti, että Orange oli kolmen tähden julkkis ja ollut perheensä kanssa mediajulkisuudessa lapsesta saakka. Lööpin haitallisuutta hän selitti Nylelle sillä, että Orangen vanhemmat ovat konservatiivisia ja haluaisivat kasvattaa pojastaan heterouden perikuvan.

Nyle pudisteli päätään epäuskoisena.

"Mitä sinä oikein kuvittelit saavuttavasi tällä? Häh?"
"Oletko nyt oikein tyytyväinen siihen, että veljeäsi riepotellaan kohta ympäri mediaa? Mitä?" Nyle kysyi ärtyneenä ja levitteli käsiään. Hän ei voinut uskoa, että Azael oli ollut niin itsekäs.

"En tiedä, jotain kai", Azael vastasi ja vältteli kertomasta totuutta rahoista.

"Niinpä tietenkin. Et edes ajattele, mitä teet", Nyle puuskahti ja lisäsi: "Valitettavasti emme voi oikein tehdä mitään Abigorin hyväksi, sillä emme tiedä, missä Orange perheineen asuu. Julkkisten osoitteet ovat paremmin suojeltua tietoa, kuin valtion salaisuudet."

***

Samaan aikaan Abigor ja Orange istuivat Orangen huoneessa odottelemassa tuomiotaan. Orange selaili kännykkäänsä helpottaakseen vanhemmillensa kertomisesta kumpuavaa jännitystä. Abigor tuijotteli puolestaan hiljaisena tyhjyyteen. Hän ei ymmärtänyt, miksi toisissa perheissä toiseen rakastuminen oli elämää suurempi asia, kun Nyle oli puolestaan suhtautunut asiaan hyvin.


Orangen selaillessa puhelinta, hänen silmiinsä osui News-lehdessä kirjoitettu analyysi Bailey-Moonien julkisuuskuvasta. Lehden etusivulla komeili Kutonen-lehdestä otettu kuva hänestä ja Abigorista suutelemassa Newcrestin koulussa.

Orange jäätyi niille sijoilleen nähdessään artikkelin. "Eikä, mitä helvettiä tämä nyt on..?" hän puuskahti ja ojensi kännykkää Abigorin suuntaan. Abigorin silmät laajenivat järkytyksestä leipälautasiksi.

"Ei. Ei eieiei. Miksi joku tekisi tällaista?!" Abigor kivahti kauhuissaan. Hän näki, että epätoivon kyyneleet alkoivat myös kohota Orangen silmiin.
"En minä tiedä. Mitä me nyt teemme?!" Orange parahti ja levitteli käsiään.

Alakerrasta alkoi kuulua oven avaamisen ääniä.
"Kulta? Me olemme kotona!" Octavia huusi.

Orange ja Abigor jähmettyivät niille sijoilleen.


"Noh, jopas sillä pojalla nyt kestää tulla tänne. Voin vaikka vannoa, että kuulin ääniä yläkerrasta", Octavia päivitteli ja kaatoi lasilliset itselleen ja Thornelle hyvin menneen työpäivän kunniaksi. Octavia oli saanut kirjoitettua tusinan verran uusia sanoituksia Thornelle, joka esittäisi ne pian seuraavalla keikallaan.

"Mmh. Ai, tänään otetaan vähän kalliimpaa juotavaa?" Thorne virnisti ja jatkoi: "Mitäs tänään juhlitaan?"

"Vaikka uutta alkavaa vuotta, ilman skandaaleja", Octavia hymyili ja kilisti lasiaan Thornen kanssa.
"Sopii minulle hyvin, en jaksaisikaan uutta somekohua vähään aikaan", Thorne myhäili ja siemaili juomaansa. Hänellä oli vielä tuoreena mielessä vuoden alussa roihahtanut somekohu, jossa väitettiin, että Thornella olisi yhteyksiä epäilyttävästi toimineisiin kansallismielisiin liittoutumiin. Somekohu oli tahrannut Thornen kiillotettua julkisuuskuvaa ikävästi, vaikka skandaalia oli yritetty lakaista maton alle PR-toimiston avulla.

Thorne otti toisen ison kulauksen juomastaan ja kuulosteli yläkerrasta kuuluvaa mutinaa.
"Noniin Orange, raahaahan takamuksesi tänne alas!" hän huudahti ja silmäili portaikkoa. Kuulosti siltä, että Orangella oli seuraa.

Orangea odotellessaan Thorne sattui vilkaisemaan kännykkäänsä. Luuri oli huutanut lakkaamatta työmatkan aikana, mutta Thornella ei ollut ollut aikaa kiinnittää huomiota saapuneisiin viesteihin.
"2000 uutta viestiä? Mitä.. ihmettä", Thorne mutisi epäuskoisena.

"Joku kusipää on tehnyt pojastamme homon! Ei jumalauta!!" Thorne ärjäisi ja huitaisi miltei baaritiskiin nojannutta Octaviaa suutuksissaan kasvoihin.
"Jos minä vielä näen sen pojan jossain, niin minä saatana nirhaan sen hintin...", hän mylvi.

Samaan aikaan Orange ja Abigor laskeutuivat portaita alas. Orange puri hampaitaan yhteen vihaisena kuullessaan isänsä sanat Abigorista.

"Te ette koske pitkällä tikullakaan poikaystävääni", Orange lausahti äreänä ja tuijotti vanhempiaan raivon vallassa. Hän ei voinut uskoa, että he suhtautuivat hänen seurusteluunsa edelleen kuin rikollisuuteen.
"Eikä kukaan minua ole käännyttänyt. Ei se ole mitään aivopesua. Te tässä olette väärässä", hän jatkoi.

"Voi kulta, sinä olet vain vähän hämmentynyt ja kaipaat ohjausta. Me varaamme sinulle kyllä paikan keskukseen, jossa moiset ajatukset saadaan puhdistettua sinusta pois", Octavia vastasi ilmekään värähtämättä.
"No ette totta helvetissä minua minnekään vie!" Orange huudahti entistä vihaisempana. Octavian maininta eheytyskeskuksista sai hänet voimaan pahoin. Hän ei voinut uskoa, että hänen äitinsä ajatteli eheyttämisen olevan jotenkin hyvä asia.

"Mitä?! Ajatteletko, että minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että suutelin poikaanne?"
"Pyytää anteeksi sitä, että hän on hieno ja rakastettava ihminen?" Abigor ärjyi. Hän oli saanut tarpeekseen hänen ja Orangen syyllistämisestä.

"Sinun vikasihan tämä on. Sait pojan vain mukaasi hullutuksiisi", Octavia vastasi kylmästi.
"Vai niin! No, minkä minä sille voin, että rakastuimme? Olisiko minun pitänyt vain sanoa sille, että mene pois? Häh?"

"Juuri niin, olet tahrannut perheemme maineen."

"No sitten, voin kertoa teille, että Orangen suuteleminen oli hienointa elämässäni!"

"Kuinka sinä kehtaat, sairas!" Octavia huudahti ja heitti baaritiskin päällä olleesta lasista juomat Abigorin päälle.


Orange katsoi kauhuissaan, kun Octavia kuritti Abigoria. Orange oli itse kokenut moisen kovan koulutuksen lapsena, mutta hän ei sallinut sitä, että Octavia kajosi hänen poikaystäväänsä. Se oli liikaa.
"Me lähdemme", Orange lausahti, tarrasi Abigorin käteen kiinni ja veti tämän mukanaan ulos talosta.

Orange tarpoi ulos niin nopeasti, että Abigor jäi hänestä pahasti jälkeen.
"Odota! Minne me edes menemme!?" Abigor huohotti juostessaan Orangea kiinni.

"Soitan pari puhelua ja hankin meille asunnon. Minulla on säästöjä tallella", Orange lausahti. Parilla napin painalluksella Bailey-Moonien lukaalin edessä odottikin jo limusiini valmiina viemään heidät pois.

"Teillä Bailey-Mooneilla taitaa olla pikkuisen paljon valtaa..", Abigor henkäisi noustessaan auton kyytiin.

Thorne ja Octavia katselivat ovelta, kun heidän ainut lapsensa kaahasi kohti tulevaisuutta.

***

Crossien taloudessa yritettiin edelleen saada yhteyttä lööppimyrskyn keskellä olevaan Abigoriin.
"Hei! Nyt Abigor laittoi viestiä!" Teija hihkaisi innostuneena.

"Mitä siinä sanotaan?" Azael ja Nyle kysyivät miltei kuorossa.
"En tule enää takaisin", Teija luki ääneen hämmentyneenä.

"Siinä kaikki?" Nyle kysyi.
"Niin tässä lukee", Teija vastasi huokaisten.


*** (Aikaa kuluu)***

Koko perhe ei ollut kuullut Abigorista tapauksen jälkeen mitään. Hän ei ollut soittanut tai laittanut edes yhtä ainutta tekstiviestiä. Kuitenkin joidenkin vuosien kuluttua Teija oli saanut viestin Abigorilta, jossa tämä oli pyytänyt häntä tulemaan käymään Del Sol Valleyhin.

Teija koputti saamassaan osoitteessa olevan talon ovelle epäillen.

Oven tuli avaamaan Abigor, joka Teijan nähdessään veti tämän pitkään halaukseen.
"Ihana nähdä sinua pitkästä aikaa!" Abigor henkäisi onnellisena.
"Kuin myös! Olimme huolissamme siitä, mitä teille tapahtui", Teija päivitteli.

"No sinullekin näyttää tapahtuneen vatsasta päätellen kaikenlaista!" Abigor päivitteli huomatessaan Teijan raskauskummun.
"Voi, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi!" Abigor jatkoi päivittelyään.

"Ai, tämäkö? Kyllä! Me muutimme Maxin kanssa yhteen ja meille on jo nyt tulossa perheenlisäystä!" Teija huudahti onnellisena. Hän oli aina toivonut saavansa ainakin yhden lapsen.
"Eikä! Olen niin onnellinen puolestanne, että kaikki järjestyi niin hyvin!" Abigor henkäisi ja veti siskonsa pitkään halaukseen jälleen kerran.

"Mennään keittiöön istumaan, niin saat kertoa ihan kaiken", Abigor pyysi.

"Ihan ensiksi haluaisin tietää, että mitä teille oikein tapahtui sen lööpin julkaisemisen jälkeen?" Teija kysyi.

"Noh, jos totta puhutaan, niin aloitimme puhtaalta pöydältä. Muutimme tänne ja katkaisimme kaikki yhteydet Orangen vanhempiin", Abigor selitti ja kertoi lisää siitä, kuinka he olivat ostaneet talon Orangen säästöillä ja remontoineet sitä jonkin verran.

"Entäs isä ja Azael, mitä heille kuuluu?" Abigor kysyi, hieman happamuutta äänessään Azaelin nimen kohdalla. Hän oli saanut Teijan viesteistä selville, että Azael oli koko lööpin takana.

"Nyle muutti pois vanhasta kodistamme vähän aika sitten ja Azael asuu nyt siellä Ritun kanssa. Kenenkäs muunkaan", Teija vastasi.
"Olen pahoillani siitä, mitä Azael teki teille. Yritin auttaa, mutta oli liian myöhäistä."

"Ei se mitään. Itseasiassa minun pitäisi melkein kiittää Azaelia meidän paljastamisesta. Ilman lööppiä olisimme tuskin koskaan muuttaneet tänne", Abigor naurahti.

"No, mutta silti", Teija kohautti hartioitaan. Abigorin takaa kuului komentavaa haukuntaa.
"Sammy, tule tänne. Tule moikkaamaan Teija-tätiä", Abigor kutsui terhakkaana haukkuvaa huskya.

"Meillekin tuli vähän karvaisempaa perheenlisäystä. Sammy on oikea veijari", Abigor nauroi ja jatkoi:
"Olemme myös suunnitelleet adoptoivamme lapsen, kunhan saamme riittävästi rahaa kasaan. Orange opiskelee nyt koodaamista ja minä keskityn taulujen maalaamiseen."

Teija rapsutteli Sammya innoissaan. "Kuulostaa hyvältä." Teija huikkasi Abigorille.
"Ajatella, että meidän elämämme on jo näin hyvällä mallilla, kun taas Azael vielä pohtii, että mitä tekisi elämällään Ritun kanssa. Tai niin ainakin hän minulle sanoi", hän jatkoi päivittelyään.

"Niinpä. Mutta se on ihan oikein hänelle, mitäs yritti pilata toisten elämät", Orange vastasi myhäillen.

***

"Ahh, kuinka ihanaa, että saamme asua täällä ihan vain kahdestaan!" Ritu huokaisi ja katseli ympärilleen uudessa kodissaan. Hän oli onnellinen siitä, että Azael oli halunnut jakaa loppuelämänsä aikuisena hänen kanssaan.

"Aiommeko remontoida täällä? Millaiset tapetit laitetaan?" Ritu kyseli innostuneena.
"Meillä ei ole aikaa nyt pohtia sellaisia", Azael vastasi tuimana.
"Meidän pitää jatkaa äitini suunnitelmaa."

_____________________________________________

Pakko sanoa, että huh! Näin pitkää osaa ei olekaan ollut pitkään aikaan. Tässä tapahtui paljon, etenkin Abigorille ja Orangelle. Miesten suhteesta kirjoittaessani pohdin paljon sitä, haluanko kirjoittaa jälleen yhtä traagista homotarinaa, joita on tuhansia. Päätin kuitenkin, että asiaan liittyviä ennakkoluuloja sekä haitallisia ajattelumalleja kannattaa kuitenkin vielä käsitellä, sillä aihe on monissa piireissä edelleen valitettavasti tabu. Octaviasta ja Thornesta päästiin nyt ainakin eroon ja Abigor sekä Orange saavat elää omanlaistaan elämää rauhassa. Max ja Teija päätyivät yhteen ja perustamaan perheen, eikä Maxin isän kohtaloa ole vielä selvitetty.
Mutta löytyisiköhän vastauksia kenties Azaelin puhuman Katin suunnitelman kautta?

Osa sai osittain inspiraatiota kirjoittaessani kuuntelemastani Lätkäjätkä-Ville -kappaleesta. Välkyimmät saattoivatkin jo huomata vuorosanoihin ujutetut referenssit. ;) Mutta, mitä ajatuksia osa herätti?

Sukupuuhun päivittyy myös pian simien aikuisiän piirteet ja lisätietoa! Käykäähän katsomassa!

6 kommenttia:

  1. Säikähdin alkuun, että mitä ne Orangen vanhemmat nyt keksivät, kun tuo lööppi tulee kaikkien tietoon. Onneksi Orange ja Abigor rohkaistuivat puolustamaan toisiaan. Nythän he ovat jo aikuisia, joten vaikka Orangen vanhemmat vielä yrittäisivätkin jotain, niin eipä heillä enää ole valtaa poikansa tai tämän puolison tekemiseen. Kiva kuulla myäs, että Teijalla ja Maxilla menee hyvin. Maxin isän kuolema selvinnee vielä jossain vaiheessa, ainakin toivottavasti. Se saattaisi auttaa Maxia saavuttamaan mielenrauhan. Tuo Katin suunnitelma, mistä Azael puhui... Katin tietäen se ei välttämättä ole kovin kiva juttu, mutta eihän sitä tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jälleen kommentista! Orangen ja Abigorin tilanne ei ollut suhteen tullessa ilmi paras mahdollinen : konservatiiviset vanhemmat ja perheen julkisuus eivät ole mikään paras yhtälö. Kuitenkin kaikki lopulta päättyi hyvin, ja sehän on tärkeintä. :) Vanhemmilla tuskin onkaan enää kohtauksen jälkeen kiinnostusta puuttua poikansa parisuhteeseen.

      Maxilla ja Teijalla menee tosiaan hyvin ja hänen isänsä, Jaquesin, kohtaloa lähdetäänkin selvittelemään piakoin. ;) Kat tekee myös comebackin, mahtavien suunnitelmiensa kanssa.

      Poista
  2. Musta on tosi hienoa, että toit esille myös sellaisen puolen tässä tarinassa, joka on oikeasti ihan totta liittyen samaa sukupuolta olevien liittoihin eli tuo eheyttäminen. Valitettavan moni edelleen kuvittelee, että homous on sairaus ja että lesbous "parantuu" vain sillä kun saa kunnon parrua. Mä olen itse sitä mieltä, että niin kauan kuin on kyse kahden tasapuolisen ihmisen suhteesta ( eli toinen ei ole lapsi tai mieleltään lapsi tai muuten alisteisessa asemassa ), niin kenelläkään ei pitäisi olla siihen mitään sanottavaa. Sen vuoksi en itse näe mitenkään turhana sitä, että tätä asiaa pidetään esillä, koska se on selkeästi edelleen tarpeen.

    Oli mahtavaa, että Orange ja Abigor pitivät puolensa ensinmainitun vanhempia vastaan ja päättivät itse omasta elämästään. Vähän hirvitti onko Orangen vanhempien valta poikansa ylitse vielä niin vahva, että he saavat väkisin poikansa tuonne eheyttämiskeskukseen. Hyvä, että näin ei ollut.

    Teijan elämässä asiat näyttävät tällä erää sujuvan hienosti. Suhde Maxin kanssa on jatkunut ja kehittynyt ja siitä on omat seurauksensakin nähtävillä =) Toivon mukaan Maxin isän kohtalo ei tule keikauttamaan venettä nurin. Sitä vielä vähän jännitän tässä =D

    Azael sai taatusti vertaisensa parin Ritusta. Siinä on kyllä vakka niin kantensa valinnut =D Saapa nähdä mitä suunnitelmia Katilla on ja vaikka Azael on ihanan ilkeä, niin kykeneekö hänkään tämän suunnitelmia toteuttamaan vai astuuko omatunto lopulta tielle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sanoistasi! Pohdin juurikin kirjoittaessa sitä, että millaista representaatiota tarinaan haluan, että haluanko kirjoittaa onnellisista homoista vai kääntyä turhankin yleisen traagisen linjan puolelle. Valitsin Orangen ja Abigorin tapauksessa vähän niinkuin molemmat - he saivat toisensa, vaikkakin vaikeuksien kautta. Tähän valintaan vaikuttavat myös omat kovat kokemukseni sateenkaarevana ihmisenä, joten ajattelin, että vaikeistakin asioista kannattaa puhua. Eheyttäminen on suoraan sanottuna hanurista ja onneksi siitä on piakoin tulossa myös Suomessa laitonta.

      Mutta! Kuitenkin. Pojat saivat nyt onnellisesti toisensa ja söpö koirakin on jo hankittu. Lapsiakin on ehkä luvassa ja heihin päästään varmasti tutustumaan tulevaisuudessa lisää, kun aika on. Tarinalla on siis onnellinen päätepiste tässä vaiheessa.

      Teijan elämään tosiaan kuuluu tällä hetkellä myöskin hyvää - lapsi on tuloillaan ja asuntokin on hankittuna. Maxin isän ja äidin kohtaloiden selvittely voi tosiaan tuoda lisää muuttujia elämään, se jää nähtäväksi. ;)
      Azaeliin ja Rituun paneudutaan myöskin pian paremmin ja he pääsevät perijäparina _vihdoin_ parrasvaloihin! Joten perinteistä Azael-menoa on vielä luvassa!

      Poista
  3. Oo, tykkäsin kovasti näistä uusista osista. Azael ei kyllä selkeästi ajatellut yhtään, mutta lopulta kävi onneksi hyvin, eivätkä Orangen vanhemmatkaan saaneet valtaansa poikansa tulevaisuutta. Tuo eheyttämisen tuominen tekstissä esiin oli hyvä veto! Jään imnolla odottamaan mitä Azael perijänä tuo tähän tarinaan, poika (tai mies nykyään) on sen verran ajattelematon ja tuo viimeinen lause jätti kyllä muhun suuren nälän lukea lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva, että tykkäsit osista! :) Azael on tosiaan luonteeltaan hieman ajattelematon ja ajattelemattomuutta täydentää pelottavan hyvin Ritun laskelmallisuus. Perijäpariskuntana heitä odottaa vielä monet seikkailut ja kommellukset - Katin suunnitelmien saralla ja ilmankin. Azael on ollut tarinassa hieman myös vähemmän valokeilassa kuin muut sisaruksensa, mutta nyt on vihdoin hänen aikansa.. "loistaa" xD. Uutta osaa pukkaa, kunhan ehdin tässä lomalla ottamaan lisää kuvia!

      Poista