maanantai 30. joulukuuta 2019

18. Suunnitelma

Azael ja Ritu nojailivat toisiinsa uuden, remontoidun olohuoneensa sohvalla. Kumpikaan heistä ei sanonut sanaakaan, mutta heidän silmissään kiilui toivo yhteisestä tulevaisuudesta. He tiesivät, mitä tulevaisuus toisi tullessaan ja he olivat valmiita etenemään sitä kohti suunnitelmien mukaisesti. Pariskunnan suunnitelmissa oli asettua aloilleen, perustaa perhe ja toimia heille annettujen ohjeiden mukaisesti.

Pariskunta oli tienannut sievoisen summan Abigorista ja Orangesta kirjoitetusta lööpistä ja he olivat sijoittaneet saamansa rahat Nylen entisen talon remontointiin. Remontti oli aluksi Azaelin mielestä typerä sekä aikaa vievä ajatus, mutta hän oli suostunut siihen jonkin aikaa harkittuaan. Suostumiseen vaikutti erityisesti se, että Ritu oli lupautunut olemaan osa Azaelin ja tämän äidin Kat Caven suurempaa suunnitelmaa.

Azaelkaan ei tiennyt sen tarkemmin, mistä Katin suunnitelmassa oli kokonaisuudessaan kyse. Kat oli vain antanut hänelle tarkat ohjeet siitä, kuinka heidän tulisi toimia sen jälkeen, kun he olisivat muuttaneet yhteen.

Azael käänsi katseensa Ritusta takaisin televisioon. Television pienellä näytöllä pyöri ilmeisesti pingismatsi. Jo lapsuudesta tutun television katselu käänsi Azaelin ajatukset hetkeksi väkisin hänen isäänsä Nyleen, joka oli muuttanut talosta pois nuorenparin tieltä. Nyle oli jättänyt kaikki entiset huonekalunsa asuntoon ja vakuuttanut, että hän halusi aloittaa uuden elämän kaupungissa puhtaalta pöydältä. Nyle oli pitänyt Azaelille myös kovan puhuttelun ja vannonut, että tulisi heti takaisin, jos saisi kuulla, että poika olisi pistänyt elämän talossa risaiseksi.

Azael oli luvannut käyttäytyä, vaikka hän tiesi isänsä aistineen, että kyseessä oli vain valhe.

Nyle oli kuitenkin sanonut luottavansa siihen, että Azael osaisi puolustaa itseään ja perhettään. Nylen mukaan Azael oli hänen mielestään edelleen kaikista sopivin perijän virkaan, sillä tämä osasi käyttää vampyyrivoimia sisaruksiaan paremmin. Azael aisti kuitenkin, ettei hänen isänsä luottanut aivan täysin siihen, että hän suoriutuisi perijän tehtävästä ongelmitta: Nyle oli nimittäin muuttoautoon noustessaan pudottanut pojalle lapun, jossa oli kenenkäs muunkaan, kuin Alfonso Vatoren numero.

Azael ei tiennyt, oliko Nyle käskenyt Alfonson pitää poikaansa silmällä.


Azaelille Nyle oli sanonut muuttavansa San Myshunoon pystyäkseen viettämään aikaa paremmin nuorimmaisen poikansa, Junon kanssa. Azael oli saanut Nylen puheista sellaisen käsityksen, että Junon äiti Miko oli viimein heltynyt Nylen suhteen ja päästänyt miehen takaisin osaksi pojan elämää. Mikon asenteen muuttumiseen oli vaikuttanut Nylen mukaan se, että Nyle oli parantanut tapansa ja luvannut pitää itsestään sekä läheisistään parempaa huolta.



Nyle oli myöhemmin soittanut Azaelille muuttonsa jälkeen ja kysellyt kuulumisia sekä talon remontin edistymisestä. Nyle oli puhelimessa kertonut, että Junostakin oli tullut jo teini-ikäinen ja, että pojan synttäreitä oli juhlittu pienesti Mikon, Akiran ja Nylen kesken.

Nylen mukaan Junosta oli kasvanut ystävällinen miehenalku, joka oli luonteeltaan hyvä sekä hieman laiska. Nyle oli kuvaillut Junoa puhelimessa sielunkumppanin tosirakkautta haikailevaksi persoonaksi.

"Niin, mitä olet mieltä?" Ritu kysyi ja Azael havahtui takaisin ajatuksistaan.
"Mitä kysyit? En tainnut kuunnella", Azael vastasi häkeltyneenä.

"Niin, oli puhetta, että Teija tulisi tänne tänään käymään. Sopiiko se sinulle?"

"En vieläkään ymmärrä, miksi haluat kaveerata siskoni kanssa", Azael vastasi.
"Olisi Teijallekkin hyväksi päästä hetkeksi irti vauva-arjesta", Ritu perusteli. 

Ritun ja Teijan lähentyminen oli viimeinen asia, jonka Azael olisi olettanut tapahtuvan, mutta naiset olivat kuin olivatkin alkaneet pitää entistä aktiivisemmin yhteyttä toisiinsa aikuisiksi tullessaan. Naisia yhdistivät luonne-eroista huolimatta yhteiset arvot perheen perustamisesta sekä lasten kasvattamisesta. Teija oli jopa pyytänyt Ritua ensimmäisen lapsensa Lianan kummiksi. Azaelille Teija oli puolestaan tehnyt selväksi, ettei hän antaisi lööpin julkaisemista tälle anteeksi. Teija oli kuitenkin tietämätön Ritun osuudesta lööpin syntyyn. 

"No, tehkää mitä lystäätte. Mutta minä en kyllä ala olemaan hyvää pataa sen hyvyyden ja oikeuden soturin kanssa", Azael tuhahti. Kuilu hänen ja Teijan välillä oli kasvanut vuosien vieriessä entistä suuremmaksi, sillä Teija syytti Azaelia edelleen heidän veljensä Abigorin ja tämän poikaystävän Orangen elämän hankaloittamisesta.

Azaelia taas ei voinut vähempää kiinnostaa, kenen elämän hän tuhosi törkylehtiin artikkeleita kirjoittaessaan. Kirjoittamisen lahjat toivat hänelle yllättävän hyvin rahaa ja siitä etuoikeudesta Azael ei ollut valmis luopumaan.

"Lupaathan myöskin käyttäytyä?" Ritu kysyi ja katsoi poikaystäväänsä merkitsevästi.
"Hyvä on, hyvä on. Kunhan Teijakin on ihmisiksi", Azael puolustautui ja kohautti olkiaan.

Ritu nousi ylös hymyillen ja suuntasi keittiöön valmistamaan juhlalounasta. Ritu halusi juhlistaa hänen ja Teijan ystävyyden syvenemistä ruoalla, vaikka Teija ei ihmisruokaa paljon syönytkään. Ritu halusi nimittäin vielä nauttia ihmisruuan mausta, sillä hän tiesi, että juhlalounas saattaisi hyvinkin olla viimeisiä hänen syömiään ihmisruokia.

"Laitan meille tofukalkkunaa illaksi."

"Mm..", Azael mutisi vastaukseksi ja syventyi lähimmän löytämänsä romaanin lukemiseen. Illanistujaiset ja niissä seurustelu eivät olleet hänen juttunsa. Erakoitumiseen taipuvaisena luonteena Azael vietti aikaa mieluummin vain kumppaninsa kanssa ja teki heitä koskevat päätökset useinmiten itse, kyselemättä muilta. Ainut henkilö, jonka hän antoi määräillä itseään oli hänen äitinsä.

Lukuhetken keskeytti kuitenkin kännykän piippaus. Azael huokaisi, nousi sohvalta ja kaivoi kännykän taskustaan.
"Kuka minua nyt haluaa vaivata?" Azael mutisi tympääntyneenä.

Siinä paha, missä mainitaan. Kat halusi lisää tietoja suunnitelman toteuttamisesta. Azael ei tiennyt, kuinka vastaisi viestiin. Hän nosti katseensa hetkeksi ylös ruudusta miettiäkseen.


Samalla puhelin ilmoitti uudesta viestistä. Kat ei tosiaan aikaillut suunnitelmansa kanssa, vaan hän halusi vastauksia ja suoraa toimintaa. Suvun perijän kumppanin pysyminen ihmisenä oli asia, joka ei tullut Katille kuuloonkaan. Siksi asia piti hänen mielestään hoitaa nopeasti pois päiväjärjestyksestä.

"Huoh.. malttaisi nyt hetken", Azael mutisi ja alkoi kirjoittaa vastausta.

"Tulehan sinäkin auttamaan illallisen valmistamisessa!" Ritu komensi lempeästi keittiöstä.
"Hyvä on, tullaan", Azael vastasi, sulki kännykkänsä näytön ja sujautti puhelimen taskuunsa. Hän ajatteli, että Katille ehtisi vastata myöhemminkin.

Ritu oli kuitenkin huomannut Azaelin kännykän vilkuilun. "Oliko se äitisi? Halusiko hän tietää, olenko vielä ihminen?"
"Hmph, niin. Vampyyriksi muuttuminen on seuraava askel suunnitelmassa. Tietenkin hän on huolissaan", Azael vastasi ja kohautti olkiaan.

"Teijalle ei varmaan kannata mainita tästä mitään?" Ritu kysyi ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.
"Se tästä vielä puuttuisikin, että hän alkaisi moralisoimaan meidän valintojamme elämässä", Azael vastasi ylimielisesti.

Pian ovelta kuuluikin tuttu koputus ja Teija saapui paikalle illallispöytään.
"Ihanaa, että pääsit tulemaan", Ritu myhäili ja lohkaisi jokaiselle palasen täytettyä kalkkunaa.
 
"Ilo on minun puolellani", Teija naurahti ja katsoi lautasta edessään hieman ihmeissään.
"Mitäs me tänään oikein juhlitaan?" hän jatkoi.

"Heh.. Remontin valmistumista ja arjen normalisoitumista vain. Eihän sitä ihminen aina tarvitsekaan syytä tuodakseen hieman juhlahumua arkeen?" Ritu vastasi hieman kiusaantuneena hymyillen.
"Mm.. Totta se on tuokin", Teija vastasi ja maisteli Ritun kokkauksia mielenkiinnolla.

"Mites teillä on mennyt nyt Lianan kanssa?" Ritu kysyi, vaihtaen puheenaihetta.
"Rankkaahan se on, kun ei aina tiedä, mistä pienokaisen itku johtuu", Teija hymähti.

"Noh, kyllä se siitä helpottaa vähitellen, kun Liana kasvaa vähän isommaksi", Ritu vakuutteli ja Teija nyökkäili hymyillen.

"Itseasiassa, tulikin mieleeni. Nyt kun olemme saaneet perheenlisäystä ja olemme asettuneet aloillemme, haluaisimme selvittää viimein erään ratkaisemattoman ongelman", Teija sanoi.

"Ongelman?" Ritu kysyi kummastuneena.
"Niin, emme vieläkään ole saaneet selville, mitä Maxin vanhemmille tapahtui aikoinaan. Toinen heistä katosi Maxin ollessa lapsi ja toinen kuoli hämärissä olosuhteissa", Teija jatkoi.

Azael loi Teijaan ihmettelevän silmäyksen. Millaisista hämäristä olosuhteista oli puhe?

"Mitä jos Max oli vain niin kamala lapsi, että kaikki vanhemmat vain kaikkosivat hänen ympäriltään?" Azael heitti virnuillen ja kakoi alas Ritun valmistamaa ihmisruokaa. Ruoka oli hänestä kamalinta, mitä hän oli syönyt vähään aikaan.

"Hei, älä nyt viitsi. Kyse on kuitenkin minun puolisostani", Teija vastasi närkästyneenä ja jatkoi:

"Max selvitti, että Kat Cave oli yksi hänen äitinsä Maya Villarealin parhaista ystävistä ennen katoamista. Maxin isä Jaques Villareal oli yrittänyt selvittää vaimonsa katoamista ja kuoli itsekin. Minusta juttu haisee enemmänkin sinun äitisi tekosilta."

"Hei, älä minua syytä. Mistä minä voisin tietää, mitä Kat aikoo", Azael puolustautui käsiään levitellen ja jatkoi:
"En ole ollut häneen yhteydessä sen jälkeen, kun hän muutti pois täältä."

"Ai", Teija mutisi hiljaa. "Minä kun sain Ritun puheista sellaisen käsityksen, että tietäisit, miten häneen saa yhteyden."

"Kyllä minulla hänen numeronsa on", Azael vastasi. Hän muisti samalla Katin jättämät tekstiviestit, joihin hän ei ollut vieläkään vastannut.

"No, mutta sittenhän sinä voit ottaa Katiin yhteyden ja kysyä häneltä, onko hän kuullut ystävästään mitään", Ritu ehdotti Azaelille hymyillen.

Azael kurtisti vain kulmiaan vastaukseksi. Hän ei ymmärtänyt, miksi Ritu halusi auttaa Teijaa Maxin vanhempien kohtaloiden selvittämisessä. "Kaipa minä voin yrittää", hän huokaisi.

***
Myöhemmin illalla Azael sattui vielä kysymään Ritulta heidän kuherrellessaan, miksi tämä oli suostunut Teijan ehdotuksiin Maxin vanhempien löytämisestä. Ritu oli selittänyt hänelle, että puolisonsa vanhempia etsiessään Teija pysyisi riittävän kiireisenä, eikä näin huomaisi Ritussa tapahtuvia muutoksia heti.

"Tiedätkö, on seksikästä, kun ajattelet asioita noinkin pitkälle", Azael kuiskutteli rakkaansa korvaan ja hiveli tämän poskea leikkisästi huulillaan.


"Mmh, itse olet. En malta odottaa, että sinusta tulee mestarini", Ritu mutisi suudelmien välistä.

Azaelin ja Ritun suhteet pelasivat yhteen hyvin niin pahanteossa, kuin makuuhuoneen puolellakin. Pariskunta oli teinivuosien jännityksen jälkeen rakastunut toisiinsa sanalla sanoen tulisesti. Heidän parisuhteeseensa kuului kiinteästi rakkauden osoittaminen toiselle kehollisesti, kosketuksin sekä suudelmin. Heistä tuntui välillä, etteivät he pystyneet olemaan hetkeäkään erossa toisistaan. Azaelin kanssa lemmiskely oli Ritusta erityisen jännittävää Azaelin vampyyrivoimien tuoman vahvuuden vuoksi.

***

Aamulla Azael heräsi puhelimensa värinähälytykseen. Hän kömpi unisena ylös sängystä ja varoi herättämästä sikeästi vieressään nukkuvaa Ritua. Puhelimen näytössä vilkkui tutun soittajan nimi. Azael kirosi mielessään. Hän oli kokonaan unohtanut Katin lähettämät tekstiviestit.

"Haloo?"
"Anteeksi, minä unohdin.. Niin.. Eihän niin saisi tapahtua.."
"Kyllä. Minä tulen käymään ihan pian.."
"Keskustellaan suunnitelman viemisestä loppuun.."
"Mm.. Ritu on kyllä mukana.."

Azael sulki puhelimen, puki vaatteet päälleen ja poistui Katin luokse.

***
Muutaman tunnin kuluttua myös Ritu heräsi ja sai ikäväkseen huomata, että Azael oli kadonnut hoitamaan asioita jonnekkin. Ritu ei kuitenkaan ollut huolissaan siitä, etteikö Azael tulisi takaisin. Hän oli tottunut siihen, että mies meni usein mielensä mukaan ja tuli takaisin silloin, kun hänestä tuntui siltä.

Ritu haukotteli ja siirteli väsyneenä shakkinappuloita. Yhtäkkiä hänen puhelimensa alkoi soida.

"Hola mamá, ¿qué pasa?" Ritu vastasi puhelimeen nähdessään äitinsä soittavan.

Ritun Selvadorassa asuva äiti kuulosti puhelimessa jotenkin järkyttyneeltä. Ritu sai rauhoiteltua tämän niin, että nainen suostui kertomaan mistä oli kyse. 

"Ai abuelan hautajaiset? Kahden viikon kuluttua?"
"Kyllä minä olen tulossa, älä huoli", Ritu vakuutteli. 

Puhelun lopettaessaan Ritun mieli oli painava. Hänen edesmennyt isoäitinsä oli merkinnyt hänelle paljon ja häntä harmitti, ettei hän ollut ehtinyt viettää isoäidin kanssa aikaa Newcrestiin muutettuaan. Eniten Ritun mieltä painoi kuitenkin se, että Katin suunnitelma oli määrä toimeenpanna pian. Katin raja-aika vampyyriksi muuttumiseen oli ollut tismalleen kuukausi. Se tulisi täyteen tasan kahden viikon kuluttua. Juuri silloin, kun hänen pitäisi osallistua isoäitinsä hautajaisiin Selvadoradan auringon alla.


_______________________________

Noniin! Tästäkin tuli tämmöinen tiedontäytteinen megaosa. Toivottavasti pysytte vielä lukijoina kärryillä juonissa, jotka pyörivät nyt yhtäaikaa. Itselläkin oli jo vaikeuksia muista kaikki, mitä oli suunnitellut. :'D. Mutta jälleen hieman kertausta, paljon lisää tietoa. Löytyykö vastaus Maxin vanhempien kohtaloon viimein? Vaatiiko Kat Ritun muuttamista vampyyriksi ennen hautajaisia? Mitä muuta Katin suunnitelma pitää sisällään?
Siitä kuulemme taas piakoin lisää.
 

6 kommenttia:

  1. Olisi hienoa, jos Azael suostuisi auttamaan Maxia ja Teijaa Maxin vanhempien kohtalon selvittämisessä. Azael ei kyllä vaikuta kovin yhteistyökykyiseltä tyypiltä, mutta ehkä Ritu voisi saada hänet taivuteltua? Teija ja Ritu ovat kuitenkin toistensa ystäviä... Tuo Katin aikaraja Ritun muuttamiseksi on kyllä vähän ikävämpi homma, nyt kun on nuo hautajaiset. Ehkä Azael ja Ritu saisivat neuvoteltua Katilta lisäaikaa noiden hautajaisten varjolla? Toisaalta, eipä Kat myöskään taida olla sieltä yhteistyökykyisimmästä päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Tosiaankin tilanne Ritun kohdalla on hiean hankala, sillä hänen tulisi osallistua hautajaisiin pian, mutta olla samalla mukana Katin suunnitelmassa. Tosiaan jää nähtäväksi, saako Ritu suostuteltua Azaelin apuun ja saavatko he Katilta lisäaikaa hautajaisten yli.

      Poista
  2. Huh, sainpas vihdoin luettua kaksi viimeisintä osaa. Paljon on ehtinytkin tapahtua. Olen iloinen, että Orangen ja Abigorin elämä yhdessä sujuu mukavasti, vaikka mutkia matkalla olikin. Tietyllä tavalla Orangen vanhempien järkyttävä käytös ja Azaelin ruma temppu ehkä töytäisivät nuorta paria rohkenemaan aloittamaan oman elämänsä sellaisena kuin he halusivat. Tummimmallakin pilvellä oli tässä tapauksessa hopeinen reunus.

    Azaelin ja Ritun yhteinen elämä kiinnostaa kovasti. Perijäpari on mielenkiintoinen. Ritu on hieman juonittelevaa tyyppiä, ja Azael taas aika ajattelematon. Kuitenkin pohdin, mahtaako Ritun (mahdollinen) hoivavietti ja perheenperustamisen toivo ja tarve saada naisen silmät auki. Ja mahtaako Azael olla oikeasti sisimmältään pahempi, mitä antaa ilmi? En usko, että heidän tiensä pariskuntana ja tulevina vanhempina tulee olemaan kuopaton.

    Mitä Teijaan tulee... Asiat vaikuttavat hänen perheensä kannalta vallan valoisilta, mutta Maxin vanhempien kuolemaan liittyvä mysteeri on vielä selvittättä. Kat liittyy tähän jotenkin, olen varma siitä. Ja näin olet tarinassa ainakin vihjannut. Mahtaako Teijan ja Azaelin sisarussuhde kärsiä mysteerin mahdollisesti selvitessä?

    Ja kaikista tärkein kysymys; Mikä oikein on Katin suunnitelma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osut täysin nappiin kyllä sanoessasi, että tummassakin pilvessä oli hopeinen reunus, sillä se on Orangen ja Abigorin kohdalla aivan totta. Vaikka vaikeuksia olikin, löysivät miehet kuitenkin itselleen sellaisen tavan elää, joka on heille hyvä. Pitääkin ottaa Abigor ja Orange mukaan tarinaan vielä myöhemminkin ja tsekata, mitä heille kuuluu!

      Azaelin ja Ritun kohdallakin ajatuksesi ovat oikein oivallisia, sillä he ovat pariskuntana hyvin erikoinenkin valinta perijöiksi. Mainitsemasi Ritun hoivavietti ja Azaelin pahuus ovatkin yhdistelmä, jotka saattavat tuoda mainitsemiasi ongelmia matkalle. Hyviä veikkauksia sinulla kyllä on. Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu ;).

      Teijaa ja Maxia koskettava mysteerikin on piakoin selviämässä, kunhan sinne asti päästään. Katinkin suunnitelmasta kuullaan taas kohta puoliin lisää.

      Poista
  3. Kävin lukemassa tämän pari päivää sitten aamulla ennen töihin lähtöä ja ajattelin, että kommentoin kun tulen töistä. Yeah, rrrright, kuuluisia viimeisiä sanoja =D

    Ritun ajatusmaailma on niin ihanan kiero, että ei voi kuin ihailla! =D Pidetään ystävät lähellä ja "viholliset" vielä lähempänä. En tiedä pitääkö Ritu Teijaa varsinaisesti vihollisena, mutta uhkana selvästi Katin suunnitelmille ja hän on ryhtynyt toimiin hämätäkseen toista. Teija taas on mielestäni tässä kohtaa suorastaan ällistyttävän hyväuskoinen ja viaton mennessään puhumaan miehensä vanhempien kohtalosta Azaelille ja pyytäessään tältä apua, oli se sitten minkälaista tahansa. Eikö menneet vuodet ole opettaneet hänelle, että velipuoli on kiero kuin korkkiruuvi? Kat on joka tapauksessa Azaelin äiti, joten pelkään Teijan tehneen ehkä pahankin virheen tässä kohtaa.

    Kat osoittaa suurta empaattisuutta, jos hän suostuu lykkäämään suunnitelmiaan minkään kuolevaisen hautajaisten vuoksi ja jotenkin en näe, että empaattisuus olisi osa hänen luonnettaan. Ehkä tapahtuu ihme ja Azael saa puhuttua äitinsä pään ympäri kaikesta huolimatta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on vähän välillä :D. Noh, mutta kiva, että nyt kommentoit!

      Hyvää pohdintaa, kiitos siitä! Naurahdin ääneen kuvaukselle siitä, että Azael on kiero kuin korkkiruuvi. :'D. Teija tosiaan vaikuttaa tällä hetkellä hyväuskoiselta ja viattomalta siinä, että hän uskaltaa luottaa kieron veljensä tyttöystävään noinkin paljon. Tämä johtuu ainakin siitä, että Teija on saanut elämänsä nyt tasapainoon ja palannut pimeästä katkerasta muodostaan hyväksi ja kiltiksi itsekseen. Kiltteys voi tietysti kostautua pahemmankin kerran, kuten mainitsitkin. Ritun motiivitkin ystävyydelle ovat mielenkiintoiset, sillä vaikka hän tuntee yhteenkuuluvuutta äitiyden saralla Teijan kanssa, näkee Ritu Teijan hyvyyden ja moralisoinnin uhkana suunnitelmalle.

      Katin suunnitelmasta ja ajatuksista kuullaan taas enemmän ensi osassa, mutta olet siinä ajatuksissasi oikeassa, että Kat ei ole yleensä ollut mistään empaattisimmasta päästä. Katin suunnitelmat sekä pahuus ovat huono yhdistelmä tässä tilanteessa, jossa pitäisi pyrkiä kunnioittamaan toisen edesmenneen läheisen muistoa.

      Poista